Mie aattelin, että pikkupöhnässä olis haaskempi kirjottaa, joten katelloo mitä tästä tuloopi. :D

Oon siis yksin, tämmönen peruslauantai-ilta, jolloin ollaan syöty sekä epäterveellisesti (karkkia ja sipsiä) sekä lenkkeilty, vedetty kaurapuuroa, hedelmiä ja hapankorppua. Sekä tietenkin homobisseä eli sidukkaa.

Mä sain äsken niin absurdin pöpin puhelun, että meinasin seota kokonaan. Mun vanha Mitsu on paikannettu Karkkilasta!! MÄ MYIN SEN TURKUUN! Esko soitti äsken (wtf?) ja kyseli rekkarinumeron perään. Mikä on todennäköisyys? En mie tiiä, tuli taas ihan muuta mielee. Jessus, että aloin kikattaa. Ei ole mahdollista. Kai se sit vaan on. Odotan tarkempaa raporttia.

On muute semihubaa kirjoitella, kun joutuu suurimman osan sanoista kirjoittaa uusiks. Väitän, että suurin syy on keskittymisen puutteessa. Jep, siitähän se johtuukin. Tunnetusti en humallu sidukasta. Skumppa onkin sit aivan eri stoori.

Mua jotenki risoo se, että tällä hetkellä Nita ja Topi ovat samassa paikkaa. Niillä on jotain jutuntynkää taas. Sinänsä se on mulle aivan "Don't give a fuck" - tilanne, mut jokin....ärsyttää. En tiedä mikä. Tunnekysymys se ei ole, siitä olen vitun varma. Mutta joku hiertää. En usko, että se on viime vuosikaan. Ehkä se, etten tiedä Nitan persoonallisuuden olevan täydellisen kaunis kukka (kuten ei hänen ulkomuotonsakaan) mutta jostain syystä se saa aina kaikki miehet. Siinä se, kateus. Tai joku. Ei se oikeastaan kateuttakaan ole. Ymmärtämättömyyttä. Se on niin helppo. Sormien napsautus ja kas, se on sakset auki.

Silmät kiinni nyt, jalasta kiinni nyt (kirjoitin ensin silmästä kiinni :D)

Tehkööt mitä tekee, minä jatkan riemujuhlaa Huvitusten saarella.

Niin muuten Sofi, se sun antama kirjainen oli LOIS-TA-VA ja minä tein kans sinne pieniä merkintöjä! Plus oon lukenu Maallisen Viisauden Käsikirjaa. Olin oikeassa, se on aika hilarious hiiri tälleen pikkuhömpsyssä. We should try it, dude.

See yah!

- Maiskuli.