Olen todennut yhden asian. Tai oikeastaan parikin. Mun itsehillintäni on liikkunut parempaan suuntaan. Vaikka olemme pari päivää hengannut suhteellisen tiiviisti Karkkimaan Happy Couplen kanssa. Kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle syystä, että sain sen auton. Ja tietysti sen kanssa on pakko ajaa. Koko ajan.

Maanantai-iltana huristeltiin Santun kanssa torille. Ehkä tähänastisen fiiliksen huippukohta tuli siinä, kun ajoimme Topin Almeran vierelle. Topin ilme? Priceless. Se liu'utti katsettaan auton kylkeä pitkin ihmetellen. Santtu veivasi ikkunan auki ja moikkasi hilpeästi.

"Kenen auto toi on?", kysyi Nessu.
"Mun.", vastasin kuin olisin puhunut säästä. Topin kulmat kohosi. Nessua alkoi naurattaa.
"Oikeasti vai?"
"Jep. Ostin puoltoista tuntia sitten."

Mulla oli niin sadistinen olo siinä, että Hitlerikin olisi hyytynyt. Hymyilin nätisti, mutta julkeasti couplelle ja vastailin kysymyksiin. Tuijotin Topia silmiin (näetkö nyt mulkku mä en tarvii sua enää) ja hörpin kokispullosta lyhyitä huikkia. Hieman harmitti, ettei ehditty saada subbaria kiinni samalla kertaa, olisi lisännyt eleganssia.

Tietysti kuulin kuittia pienestä moottorista, ratin jäykkyydestä, ajotaidoistani ja hinnasta. Sain ihmiset hiljaiseksi väläyttämällä, että "No kaikilla ei ole isiä, ketä ostaa seittemän tonnin Almeroja. Tämä sentään on ostettu omilla rahoilla." Ja kuka opiskelija pystyy hankkimaan ensimmäiseksi autokseen Nissan Skyline 2003:sen? Kysyn vaan. No joo, ehkä sellainen, kuka on säästänyt puolet elämästään/saanut perinnön/muuta. Mitsuni on mulle ekaksi autoksi ihan ok valinta. Kyllä sillä pääsee paikasta A paikkaan B. Viivoille tuli lähdettyä, mutta eihän se kippo kiihdy mihinkään. Keskusta-ajossa sen sijaan vien neljä-nolla. Sitä paitsi, jos kaikki menee niin kuin pitää, Mitsu on vain väliaikainen auto. Siitä ei sen enempää.

Kaikkein eniten olen nauttinut piikittelystä...okei, vittuilusta Topia ja Nessua kohtaan. Olen käärinyt sanani samettiin, pehmentänyt ääntä, mutta siltikin saan miehen hiljaiseksi ja hymyn hyytymään. En lopullisesti, vain hetkellisesti. Juuri siihen mä olen pyrkinyt (I'm nice until you give me a reason not to be), siihen ettei se astele mun yli kuin roomalainen sotaan. Se lupasi, se hajotti, se myös vastaa seurauksista. PISTE LOPPU AAMEN.

Esimerkkeinä edellispäiväinen, kun ajoimme kilpaa keskustassa. Topin auto on madallettu, joten se joutuu ajamaan etanavauhtia hidasteissa. Mulla on etulyöntiasema. Vedin sen ohi hidasteessa ja kun se yritti lähteä ohittamaan, tukin ajolinjan. Nauroin kuin hullu, kun se väläytteli pitkiä. Menimme torille. Se katsoi mua syyttävästi ja aloitti: "Toi on tosi vaarallista." Voi helvetin perse! Hyvä, etten tukehtunut sylkeeni.
"No voi yhyy.", kuittasin virnistäen. Santtu veti savua samaan aikaan ja sitä rupesi naurattamaan. Se sai hillittömän yskänpuuskan. Topi näytti siltä kuin joku olisi juuri kertonut lehmien lentävän. (Mä sanoin saatanan paska että mä oon vittumainen jos sä satutat mua)

Ja eilen, kun hain Santun Topilta, kuulin paljastuksen. Ne ovat kuulemma olleet sängyssä. Santtu sanoi sen huonoon väliin. Olin juuri peruuttamassa pihalta pois. Ilmoitus sai mut vetämään pitkin rehuja ja melkein kaatamaan postilaatikon.
"Jos ens kerralla kerrot tämmösiä kun en aja autoa.", sanoin kiukkuisena. Mutta ei vituttanut. Santtu kyseli fiiliksiä. Naurahdin pehmeästi.
"Vitut mua kiinnostaa. Mä pääsin testaa ekana!" Ja parhainta siinä on se, ettei Nessu tiedä asiasta. Lauantaina olisi tarkoitus mennä Topin kyytiin juomaan, joten hieman huolestuttaa, jos lipsautan jotain asiasta. No, onpahan jotain puhumista. (Hahahahahaha)

Ne ovat seurustelleet puolitoista viikkoa. Ne ovat henganneet päivittäin. Odotan mielenkiinnolla, koska Topi aloittaa vikinänsä "tarvitsen aikaa ajatteluun ja omaa tilaa" ja jos sitä vikinää ei ala tulla, mä avaudun asiasta. Hienovaraisesti ja supliikisti, totta kai. Juuri kuten tähänkin asti. En huuda, en raivoa. Vain käytän vittumaista puoltani. Ja kuten Santtu sanoi "se riittää ihan hyvin." Koska Santtu tietää millainen olen, kun vedän kilarit. Ja Topikin tietää. Ehkä ne just siks välttelee tilannetta, josta saattaisin suuttua. Couple ei onneksi imuuttele edessäni. Tiistaina, kun Santtu meni Topin kyytiin ja Nessu tuli mun, ne vaihtoivat pusun autojen välissä. Ei tuntunut missään. Okei, vähän, mutta ei häiritsevästi. Mutta sitten on myönnettävä, että kun lähdimme ajamaan, vedin tarkoituksella lujaa. (En tietenkään yritä tappaa sua, miksi ihmeessä niin tekisin?) Nessu ulvahti pari kertaa, kun painelin lämä tiskissä mutkaista tietä. Nauroin mielipuolisesti. Pojat vilkutti sumuvaloja, mä heitin pitkät päälle, jotka on kuin halogeenit.

Salaa toivon, että ne eroo viimeistään sunnuntaina. Koska haluan mun femman takaisin vedosta. Viikonloppuna on kaikki mahdollista, se ollaan huomattu. Ja rehellisesti, en tiedä onko Topi mustasukkainen Santusta. Ollaan kuitenkin hengattu koko viikko yhdessä, kaksistaan, heitetty läppää kaikesta ja kaikista ja nyt kun niillä on pieni kupru Kikin kanssa niin muutama tyyppi jo luulee meillä olevan juttua. Ei. Ikinä. Santtu on mulle ku pikkubroidi. En ole ikinä kiinnostunut hänestä, enkä kiinnostu. Koska mä en ole samanlainen kuin eräät. Se mun olisi tehnyt mieli sanoa, kun Topi sanoi "No mistähän johtuu, että Kiki on mustasukkainen?" Vitutuskäyrä nousi samantien. Turha lässyttää paskaa, jos itse satut puukottamaan selkään vailla moraalista selkärankaa.

Ja kyllä tiedän, ettei mullakaan ole moraalia. Ei enää.

Nyt on jatkettava duunia. Soronoo!