Olo on aika lailla väsynyt, mutta jollakin masokistisella tavalla hyvin onnistunut. Messut ovat onnellisesti takanapäin, neljän päivän "almost non-stop" työputki ohi ja kouluviikko edessä. Jokaista ruumiinosaa särkee ihan kiitettävästi, seisomisesta on tullut selvä haaste saati portaiden kiipeämisestä, selkä vihoittelee vähän väliä, molemmissa käsissä on kammottava kramppi kyynerpään kohdalla, oloa kiristää paitapuseron tunne, niskat ja hartiat ovat totaalisessa jumissa, hymykuoppiin sattuu ja päässä pyörii edelleen "hei, haluaisitteko F***n kassin? osallistua kilpailuun? kanta-asiakkaaksi?"

Viikonloppu oli äärimmäisen hieno, vaikka en olekaan tottunut jatkuvaan työhön. Onneksi uurastus palkitaan yhdellä (!?) vapaapäivällä ensi viikolla - sattuu sopivasti Krisun synttäreiden kohdalle - joten silloin Maisalla on suunnitelmissa sulkea puhelin, lähettää kissa Timbuktuun ja nukkua puoleen päivään. Maisa voi myös kertoa, että jos alakerran juippi aloittaa heavymetallinsa soiton ennen kello kymmentä aamulla, mä menen oven taakse ja sen jälkeen lähtee kirje isännöitsijälle. Mulla on kuppi nyt niin täysi. Lauantaina se aloitti viisitoista yli kahdeksan. Jos (huom. JOS) en olisi ollut lähdössä töihin, olisin herännyt siihen epävireiseen karjumiseen ja sitten olisi ollut piru merrassa. Mitenkään turhia uhkailematta. Naapurisopu ja kotirauha ovat sellaisia asioita, joita kerrostalossa on ajateltava olkoon kello mitä hyvänsä.

Perjantaina olin 13 tuntia liikenteessä ja päästyäni kotiin n. kello yhdeksän kieppeillä kävin suihkussa, syömässä ja kaaduin sänkyyn. Nukahdin heti. Aamulla taas töihin ja aspa-hymy päälle. Antoisa, vaikkakin rankka kokemus.

Lauantaina oli tarkoitus ottaa lepoa ja viettää perinteinen koti-ilta, koska sunnuntaina Messukeskus kutsui jälleen. Nita kuitenkin soitti illalla, kysyi haluaisinko mukaan ajelureissulle. Myönnyin ehdolla, että saisin nukkua hetken. Puolentoista tunnin kuluttua istuuduin Mikin Opeliin ja lähdimme kohti Karkkilaa. En tietenkään juonut mitään, koska edelleen oli duunia, mutta suostuin ottamaan hörpyn Nitan siideristä.

Illalla sain tietää, että Mandin mies on opiskelukaveriporukalla mökkeilemässä Ikkalan lähelle. Koska ko. seurueessa oli parin vuoden takainen tuttuni, jonka kanssa vaihdettiin ajatuksia häiden jälkeisessä yössä, lähdimme moikkaamaan heitä. Matka ei ollut helppo, vaikka mulla oli kaksi paikallista etupenkillä, mutta ohjeet olivat kauniisti sanoen päin vittua ja joka ikinen täysin turvat. Onneksi siellä oli yksi suhteellisen selvä, joka opasti meidät perille ja pienen järkeilyn jälkeen saavuimme mökin pihalle.

Pojat tarjosi kossupaukkuja ja lonkeroa. Pitkään pohdittuani join kaksi lonkeroa ja saman verran kossupaukkuja, erittäin mietoja, koska edelleen mulla oli duunia. Hysteerinen tilani johtui lähinnä väsymyksestä ja juttujen tasosta, jotka olivat suhteellisen HC-tasoa. Vähän yli kaksitoista jätimme pojat saunomaan ja lähdimme takaisin Namulandiaan. Puoli kahden aikaan kapusin kerrostaloni portaat ylös, pesin meikit naamastani ja kaaduin sänkyyn.

Tänään oli sitten viimeinen työpäivä ja tässä istuessani suunnittelen tekeväni lämpimiä voileipiä ja suihkun kautta sänkyyn tyhjentämään aivonsa turhanpäiväisen elokuvan parissa huomista koulupäivää varten. Huoh...

- Bandidas