"It's always the darkest before you see the light."

Se kesä meni sitten siinä. Työt loppuivat ja sen mukana maanpäällinen helvetti. Viime perjantaina saatoin huokaista helpotuksesta, kun kello loksahti puoli kahdentoista kohdalle ja kykenin kävelemään ovesta ulos. Taakseni katsomatta. Minun panokseni oli tässä. Seuraavaa kertaa ei tule, sillä viholliseni nousee hierarkiassa ylemmäs. Hänestä tulee virallisesti pomo. Ei tarvitse toivoa, että eksyisin samaan shitfactoriin toista kertaa. Ehei, niin masokisti en sentään minäkään ole.

Kesäni on ollut työntäytteinen, eikä ns. normaaleille asioille ole jäänyt aikaa toivottua määrää. Rannalle olen eksynyt viidesti, joista kahtena kertana olin uimassa. Terassillakin olen viihtynyt ehkä vain pari kertaa. Mökkeilemässä kävin juhannuksena. Kavereita olen nähnyt huomattavasti vähemmän. Työn takia, voisin sanoa. Olin niin uupunut joka ikinen päivä, sekä psyykkisesti että fyysisesti, etten jaksanut ajatella sosiaalista elämääni. Toisaalta, osa heistä ei ole ottanut myöskään muhun päin yhteyttä. Syykin on tiedossa. Seurustelu - se on todellakin yksi kaveripiirimme suurimmista rutoista. Kukaan ei muista, eikä kaipaa, ennen kuin ratkaiseva breik ap tulee ja voíla, Pingu on taas suosiossa! Vihaan sitä. Eniten vihaan, että sallin sen. Enkä tiedä miksi.

Sofia tuli nähtyä onneksi eniten, sillä palatessamme omiin opiskelukaupunkeihimme, tapaamisemme harventuvat jälleen lomille. Melkein pelottaa palata kotiin. Lopullisesti. Tänään tyhjensin hyllyni äidin luona, huomenna viimeistelen pakkauksen ja lähden kotiin. Nummelaan. Voi hyvä tavaton. Todellakin, kesä on virallisesti ohi, kun saavun Tolun tuoksuiseen kotiini. Kouluun valmistautuminen alkaa, aika arvioida ykkösiä ja tuttuja, jourutaan kesän aikana tapahtuneista suhteista ja systeemeistä. Mulla ei ole oikeastaan mitään ihmeellistä kerrottavaa. Kerrankin se on siunaus.

Sunnuntaina eksyin halveksimaani mestaan, Forteen, osaksi Nitan ja Jopon suosiollisella avustuksella. Tein historiaa uskaltautumalla tanssimaan (...myönnetään, tequilalla oli osuutta asiaan) ja join itseni...en nyt kaatokänniin, mutta kyllä hieman harha-askeleita tuli otettua. Nita bongasi kännipäissään pöydän täyteen miehiä - kirjaimellisesti. Eki, Kikka ja Miki tulivat Karkkilasta asti viihdyttämään. Ekin suusta kuulin toivotut sanat, vaikka en sitä osannutkaan odottaa. "Katohan, mikäs se siinä. Sua onkin ollu jo ikävä, koska sä tuut kotiin ja Karkkilaan? Sua ei ole näkyny koko kesänä." Vanhaa pingviiniä lämmitti suuresti rääväsuisen ja lihonneen Ekin sopertelu. Se kaappasi mut kainaloonsa ja höpötti omiaan, autoista ja niin edelleen. Kehui hyväksi tyypiksi ja käski ilmoittaa, koska tulen takaisin. Lupasin tehdä niin, vaikka en ollut ollenkaan varma. Mitä siellä Karkkilassa enää on mua varten?

Miki avasi haavan, jonka jo luulin umpeutuneen. Se sanoi, että mun olisi pitänyt iskeä Eelis, kun siihen oli mahdollisuus. Viime vuonna. Se sanoi huomanneensa, kuinka hyvin me sovittiin yhteen ja kuinka paljon me hengattiin keskenään. Se sanoi huomanneensa, että Eeliskin näytti vähän kiinnostuneelta, sillähän ei ollut ketään Krissen jälkeen. Miksi mä en tehnyt mitään? En vastannut siihen. Sen sijaan join juomani ykkösellä alas ja toivoin sen lopettavan. Älä...älä. Ole hiljaa. Mä luulin käsitelleeni asian. Kaikki ovat kyllästyneet ininääni ja käskeneet jatkamaan eteenpäin. Siis kaikki ketkä tietävät asiasta. Eli Sofi. Mä tiedän, tiedän että pitäisi antaa olla jo. JUMALAUTA ja sitten tulee joku urpo ja kysyy miksi en tehnyt mitään? Sitähän mä olen kysellyt itseltäni viimeisen vuoden. Ei enää. Nyt riittää. Saa luvan loppua. Se on Kitin kanssa ja sillä hyvä.

Luoja...

Nyt on mentävä. Karvalakkini kaipaa trimmausta ja sen jälkeen suuntaan Rilloon Rosen kanssa. Häntäkään en ole nähnyt vuoteen. Niin se aika menee. Kolmen kuukauden päästä vanhenen pyöreitä vuosia ja tajuan todellakin olevani vanha. Nyt aloittavat ykköset ovat neljä vuotta nuorempia. Ei herrakiesus....No, viimeinen  vuosi ja joulun jälkeen pitäisi ruveta tekemään päätöksiä. Rehellisesti? En usko jääväni Nummelaan. Taidan palata takaisin kotiin. Vaikka ei täälläkään ole mitään. Paremmat etenismahdollisuudet työn saralta, se on totta. Mutta ovatko ne kavereita, ketkä eivät soita koko kesänä eivätkä vastaa viesteihin?

Niinpä.

- The Pingu.