Minä tein sen. Onnistuin jostain sieluni pohjista kaivamaan esiin idean. Mitenkään perinteistä poikkeamatta, se tuli yöllä. Olin asettautunut nukkumaan äitini olohuoneen lievästi epämukavalle vuodesohvalle. Olin sammuttanut tv:n ja makasin selälläni hämärässä huoneessa. Kello tikitti seinällä tuudittavasti, Helmikin kömpi viereeni kehräten kuin Ferrarin moottori. Silittelin sitä laiskasti ja tuijotin ripsieni raosta valkoiseksi rapattua kattoa. Tein rentoutumisharjoitusta. Jännitin vuoronperään kaikki vartalostani löytyvät lihakset, päästin ne rentoutumaan ja venyttelin lopuksi. Olo oli sopivan raukea. Unelias...ja sitten.

DING!

Voihan helvetin perse, missä on paperia? Nousin ylös lennättäen peiton niin kiivaasti, että Helmi siirtyi närkästyneenä divaanin puolelle nukkumaan. Loikin lipaston luo ja sytytin valot. Yrittäen pitää yörauhaa yllä, kaivoin laatikosta ensimmäisen käteeni sattuvan paperin ja kynän ja kirjoitin ajatukseni muistiin. Aamulla oli hieman vaikeuksia saada lentävästä, lyhenteiden täyttämästä muistiinpanostani selvää. Mutta sainpahan aikaan jotain. Idea muhii edelleen päässäni, tekstiksi yritin laittaa heti, kun äiti oli poissa asunnosta ja ylväs yksinäisyys ja hiljaisuus johdatti mut tietokoneen äärelle. Ongelma on vain se, ettei teksti tullut ulos niin kuin halusin. Syytä saattaa olla siinä, että tämä kone on raivostuttava. Sen hurina vie multa järjen. Joka tapauksessa, päätin antaa idean kyspyä rauhassa ja lähteä kirjoittamaan vasta sitten, kun se suostuisi ulos tulemaan. Kyhäsin kolmelle eri paperille alustavia versioita alusta, mutta siihen se periaatteessa jäikin.

Ja mistä sainkaan idean? Elämästäni saippuaoopperassa. Rehellisesti myönnettynä arkeni muistuttaa Kauniiden ja Rohkeiden, Salkkareiden, Päivien viemään, Housen ja mitähän niitä muita sarjoja olikaan (Sofi on ystävällinen ja täydentää) sekoitusta. Meiltä ei puutu mitään. On kieroutuneita juonia, salaisia suhteita, rakkautta, romantiikkaa, väkivaltaa, dissausta, vihaa, katkeruutta, kyyneliä, onnea ja tietysti kaiken kirsikkana - huumori!

Sunnuntaina nimittäin tuli Nessulta puhelu (vaihdan tästä eteenpäin nimen Nitaan, koska Nessu on alkanut ärsyttää mua aivan helvetillisesti). Olimme juuri Kimin, Jonskun ja äidin kanssa matkalla Salon sairaalaan moikkaamaan Mandia. Se rassukka oli viettänyt koko joulun siellä ja eräiden ihmisten itsekkäiden tekojen takia emme päässeet aikaisemmin. No, joka tapauksessa, olimme menossa. Ilma oli jär-kyt-tä-vä. Mua ei sinänsä pelottanut, koska olen aikaisemminkin kokenut miltä tuntuu, kun auto menee katolleen, lähtee sladiin tai vastaavaa, mutta mutsista olinkin enemmän huolissani. Sen naama oli valkoinen, se jyrsi sisäposkiaan neuroottisena (ja olin varma, että kohta sen hampaat kaivaa tiensä ulos asti) ja puristeli käsiään nyrkkiin. Mä hymähtelin muiden paniikille ja yritin keskittää ajatukseni muuhun. Uuteen vuoteen, kotiinpaluun ja niin edelleen.

Nita siis soitti. Sillä oli uutisia. Lyhyesti ja yksinkertaisesti sanottuna tilanne oli tämä: Lussen eksä, Kiti oli nostanut haloon, jossa se sanoi Lussen väittäneen rakastavansa Kitiä. Asiaa selviteltiin Nurmen pihalla, itkua oli puolin ja toisin. Lusse tietenkin kielsi kaiken, sanoi rakastavansa vain Nitaa. Kiti väitti muuta. Lusse oli myöntänyt, että oli joskus pettänyt seurustellessaan. Pojat vähän hermostui tästä, kävi leipomassa Lussea turpaan pari kertaa. Viimeisten tietojen mukaan Lusse ei oikein voi liikkua missään Karkkilan alueella tai pataan tulee jälleen. Huhhuh etten sanoisi. Olin neljä päivää poissa ja kaikki on taas levinnyt käsiin. Nita toivoi, että tulisin pian kotiin. Sanoin, että torstaina olen tulossa ja perjantaina nähdään.

Eilen soitin hänelle, se sanoi olevansa totaalisesti lost, eikä tiedä mitä tehdä. Mä käskin luottaa vaistoon, antaa mahdollisuuden ja jos jätkä kusee sen, niin se on soronoo ja ovi on tuolla. Ei pidä alkaa vainoharhaiseksi tai kaikki menee ainakin päin pähkinää.

Ehkä on omituista, että osaksi tästä syystä odotan kotiinpääsyä. En millään tavalla halua sotkeentua asiaan, eikä se ole tarkoituksenikaan, mutta haluan silti päästä paikan päälle tsekkaamaan tilanteen. Sitä paitsi mulla on ikävä kavereita. Jopa Räpää, vaikka se onkin täysloco.

Joulu oli vain yksi päivä muiden joukossa. Asennoituminen oli hukassa, johtuen Mandin puuttumisesta. Siinä me oltiin neljästään, syötiin ja katsottiin telkkaria. Kaikki oli jotenkin väsähtäneitä. Mulla ei ollut intoa mihinkään. Tietty olin otettu lahjoista, joissa oli selkeästi ideaa, kuten Kimin antama tequilapullo ja snapsilasisarja. Ja äidin antama suoristusrauta, se todella tuli tarpeeseen.

Nyt on keskiviikko ja huomenna kutsuu Nummela. Saan jopa kyydin, mutsin eksältä. Tai pitäisikö sanoa nykyinen. Tämä paljastui tasan viikko sitten, kun olin erehdyksissäni pukenut miehen housut jalkaan ja ihmettelin kenen ne ovat. Vahvistuksen jälkeen ilmoitin tarvitsevani alkoholia ja suuntasimme Tuoppiin. Parin rommin jälkeen nuhani oli lieventynyt siedettävälle tasolle ja olin saanut sekavat ajatukseni jonkinlaiseen järjestykseen, että kykenin kommentoimaan asiaa. En pitänyt siitä, ollenkaan. Olin melkein hermostua, kun mutsi perusteli valintaansa. Pidin kuitenkin suuni kiinni. Äiti sanoi kertovansa mulle siksi, että se tiesi mun ymmärtävän ja ettei mulla ole varaa sanoa mitään. Oikeassahan se oli. Vastahan mä ruikutin Topin perään ja vannoin rakkautta ja halusin sen takaisin. (Sivuhuomatus: niitä tunteita ei enää ole tai sitten olen peitellyt ne hyvin. Kuitenkin, asia on pois päiväjärjestyksestä.) Siltikään en sulata asiaa, mutta mutsin takia lupasin yrittää. Jos se on niin muuttunut kuin mitä väittää olevansa, niin hyvä juttu. Ei muuta kommentoitavaa.

Tuli nähtyä Sofikin pitkästä aikaa. Oltiin nähty elokuussa viimeksi ja nyt tuntui siltä, kuin siitä ei olisi ollenkaan niin pitkä aika.

Jep, mun pitää mennä valmistautumaan mutsin tuloon ja syömään jotain. Tänään pitäisi purkaa yksi kaappi, kun äiti muuttaa helmikuussa ja ko. kaappi on täynnä mun tavaroita. Osa menee roskiin, osa mutsin työpaikalle ja osan säilytän ja otan mukaan. Sen lisäksi mutsi lupasi neuloa uuden vetoketjun takkiini (koska valitin, että jäädyn pystyyn uuden vuoden aattona) koska entinen on ollut hajalla viime vuodesta lähtien. Ja viimeisenä pakkaus. Aloitin jo eilen, kun oli niin tekemättömyyden puute, mutta on sitä tavaraa siltikin. Mhihi ja illalla värjään hiukset, koska näytän oikeasti joltain vanhalta muorilta harmaan juurikasvuni kanssa. Parempi olisi ollut, jos olisi päässyt parturiin tämän harakanpesän kanssa, mutta jostain on pakko tinkiä.

Niin ja annan hieman ensimakua tulevasta ihmissuhdesopasta. Aion siis julkaista sen tänne. Kotisivuni tuskin ovat enää pystyssä.

***

Työnimenä on Rotten.

~ Alkusanat, johdanto, info tai mikälie ~

Pitkään unettomista öistä, itsesyytöksistä ja kysymyksistä vailla vastauksia - tilanteesta kärsineenä päätin yhdistää blogikirjoitukset, omat fiilikset, faktan ja fiktion, muiden neuvot, koetut asiat ja tylsän maanantai-illan. Katsotaan, mitä tästä tulee.

Coming during 2010-2011!

- Maiskuliini

P.S Ja löysin niin huipun biisinkin tarinaan!