Laitoin tänne eilen kirjoituksen, jonka poistin heti. Laitoin äsken saman, poistin sen taas. Jostain syystä pelottaa julkaista se. Vaikka olen neljän vuoden aikana kaatanut aivan törkeän määrän paskaa tähän blogiin, juuri tämä merkintä saa mut epäröimään. Haluan julkaista sen, mutta mietin...jos joku väärä ihminen saa sen käsiinsä. Helvetti on irti sen jälkeen, enkä edes minä kykene pidättelemään kerberos-koiria pois oveltani.

Lyhyesti: Dara tulee takaisin. Mandi pilaa sen, koska hänen "huippuluokan suunnitelmansa" on suoraan perseestä. Mulle koiraa ei annettu, koska neliöt ei riitä, aikaa ja kiinnostusta senkin edestä. Jostain syystä neliöt ovat nyt este, vaikka muistan ajan, kun koira vietti parhaimmillaan 10 tuntia pienessä varastokopissa (ehkä yhtä iso kuin olohuoneeni, eli n. 10 neliötä) ja pihalla lyhyessä liekassa. Ei lenkkiä, ei aktivointia, ei mitään. Ja kun uskalsin huomauttaa asiasta - ensin nätisti ja sitten vähemmän nätisti - minä sain kuulla olevani pentu, tietämätön heidän systeemeistään, ymmärtämätön ja haukkuherkkä ja arvostelen vain koko ajan.

Mutta totuushan on se, että vaikka mulla olisi 500 neliön talo 5 hehtaarin tontilla, Mandi ei luovuttaisi koiraa mun hoiteisiin. Koska se ihminen EI IKINÄ KOSKAAN pysty myöntämään MINULLE, että teki virheen ja olen häntä parempi jossain. Joskus todella kärsin pikkusiskon roolissa. Oikeasti kärsin. Ja vaikka kuinka esitän ja vaikka kuinka haluan, se vaikuttaa ratkaisevasti elämääni. Mandin tempuista tulen olemaan katkera, vaikka anteeksi on annettu ja asia päiväjärjestyksestä pyyhkäisty. Mua suututtaa se, ettei mun kanssa edes neuvoteltu asiasta ja sitten oletetaan, että näin suurten tunteenpurkausten, riitojen ja välien rikkoutumisten jälkeen otan comebackin tyyneesti ja viileästi vastaan. En todellakaan ole menossa perjantaina mukaan ja aion olla sen päivän jossain muualla. Mandi voi saada päähänsä, että ne kiertää meidän kautta. Siihen en suostu. En tässä elämässä.

Reaktioni on ymmärrettävä, etenkin jos tietää taustoja. Kuinka moni ottaisi samanlaisen asian kevyesti? Nostaa kätensä pystyyn nyt.

Jopa ne, ketkä eivät ymmärrä koirista muuta kuin että niillä on neljä jalkaa ja pää, ovat sitä mieltä, että Mandin ajatus on typerä ja toimimaton ja pienestä tilasta huolimatta Daralla olisi parempi olla mun luona, koska kuitenkin olen suurimmaksi osaksi arki-illat kotona ja mun kanssa se pääsisi pitkille lenkeille. Käyttäytymään kuin koira, ei niin kuin esine, jonka kanssa ei jakseta leikkiä ja jonka voi sysätä syrjään. Sillä esine se on. Mandi ottaa sen vain ottamisen pakosta, siihen tulokseen olen tullut.

Minä en halua kuulla heidän kuulumisiaan. En kestä käydä sitä kaikkea uudelleen läpi. Pysyn sveitsinä. Neutraalina. Kaukana kaikesta, vaikka Mandi ei sitä ymmärtäisi (ei se ymmärtänyt silloinkaan, kuinka pahalta musta tuntui ja kuinka vietin iltakaudet itkien) ja vaikka kuinka se särkisi sydämeni. Koska en jaksa enää.

Minä sanon itseni irti tästä taistelusta. Minun osani taistelusta on käyty.

- Macy.