"Älä anna minun pudota
En ole koskaan ollut niin eksyksissä
Tarvitsen vain lisää aikaa
Äläkä anna minun pudota
Älä luovuta suhteeni
(Älä anna minun pudota!)

Liian monia vastauksia, joita en pysty löytämään
Kysymykset täyttävät pääni
Roikun reunalla"

Mua pelottaa. Taas. Kaikki. Pelkään yötä, pelkään varjoja ja rappukäytävän ääniä. Pelkään aamua, pelkään kävellä kouluun, pelkään kohdata ihmiset, pelkään vastata kysymyksiin, pelkään kello kolmea, pelkään iltaa, pelkään yksinjäämistä, pelkään sekoamista, pelkään vihaa, pelkään etten pärjää, pelkään valheita, pelkään että hajoan taas, pelkään että hajoan lopullisesti, pelkään että se hetki jota olen vältellyt neljä vuotta onkin yhtäkkiä edessä ja teen jotain ratkaisevaa, pelkään itseäni koska en halua tehdä sitä (haluan ja en halua haluan ja en halua), pelkään pelkään pelkään.

Mutta tiedättekö mikä on outoa? En pelkää kuolemaa. Yhtään.

Älkää antako mun pudota.