Kuinka moni uskoisi, jos mä sanoisin, että nää "itsenäisen opiskelun" päivät tekee mut hulluks? Suomeksi väännettynä nämä on VAPAApäiviä, jolloin pitäisi nukkua pitkään, löhötä sängyssä vielä senkin jälkeen ja sitten ehkä tehdä jotain, mitä ei arkisin saa tehdyksi. Ongelmaksi muodostuu se, että mä olen kypsä.

Eilen ryssin matikan uusintakokeen puhtaasti omasta tyhmyydestä. Olin valinnut herätyspäiviksi ma-ke ja fiksuna laitoin kellon soimaan puoli seitsemän. Heräsin varttia vaille yhdeksän outoon tunteeseen ja tajusin, ettei kello ollut herättänyt. Ei kai, kun listassa ei ollut torstaita valittuna! Se meni sitten sinne. Kello olisi siis herättänyt mut seuraavan kerran maanantaina. Noloksi tilanteen teki, että olin juuri edellisiltana Jopoa vannottanut tulemaan (se kun tuppaa olemaan vähän aamu-uninen) paikalle.

No, ruoskin itseäni henkisesti ja onnistuin hajottamaan patterin termostaatin. Kämpässä oli reilut 25 astetta sisällä, kun patteri hohkasi täysiä ja taatti oli kädessä. Soitin huoltoon ja lupasivat sieltä tulla. Lopen uupuneena rupesin lajittelemaan pyykkiä, ovikello soi ja siellä oli jehovat. Tämäkin vielä, mä ajattelin ja kuuntelin niiden höpinöitä. Olin aika nihkeä ja ilkeä, mutta jostain syystä rupesin juttelemaan niiden kanssa enempi. Ehkä siks, että ne eivät ruvenneet tuputtamaan uskoaan ja Jumalaa, vaan ottivat mielipiteet vastaan. Selvisi, että sen toisen kanssa meillä on yhteisiä tuttuja ja sekin on käynyt matkailualaa samassa koulussa. Puolen tunnin juoruilun jälkeen työnsin ne jatkamaan matkaa ja mietin, mitä juuri äsken tapahtui.

Istuskelin siinä hetken koneella ja rupesin tekemään ruokaa, lasagnea. Jostain syystä mun lasagnet ei ikinä onnistu, vaikka yritän seurata ohjetta tarkkaan. Ne joko kärähtää tai maistuu oudolta. Ja kämmään aina sen juustokastikkeen kanssa. Jos joskus tulevaisuudessa satun lisääntymään ja mukula toivoo lasagnea, kieltäydyn tekemästä ja vien sen mutsille. No kuitenkin...saatuani ensimmäisen kerroksen vuokaan, Sancho soitti ja pyysi lenkille. Sovin lähteväni heti, kun saan ruuan ulos uunista ja pyykit narulle.

Vuoka tuli niin täyteen, että mulla oli työ ja tuska saada se kunnialla uuniin, vaikka tein vain kaksi kerrosta. Sitten juoksin laittamaan pyykit, tapasin takaisintulomatkalla ihkun alakerrannaapurini (joka siis valvottaa mua öisin pitämällä jotain kirkonpolttohevi-bileitä) joka ulkoilutti kissaansa rappikessa?? Okei, ei kuulu minulle. Sancho tuli meille istuksimaan siksi aikaa, että pelastin lasagnen ajoissa. Toisin sen ulossaanti oli melkein yhtä haastavaa. Kaikenlisäksi se oli vuotanut yli ja pelkäsin koko ajan, koska palohälytin alkaa soimaan.

Jätin lasagnen vetäytymään ja lähdettiin lenkille. Matkan aikana rupesi vanha vamma taas nipistelemään pohkeessa ja matkanteko hidastui. Kiukutti niin helvetisti. Könkkäsin kotia ja rupesin syömään. Päällimmäinen kerros oli hiukan kärähtänyt ja muutenkin ruoka näytti aika epäilyttävältä. Maku oli kuitenkin ookoo-tasolla, joten vedin lautasellisen nassuun ja laitoin loput jääkaappiin. En tee enää ikinä lasagnea. Ne on samaa osastoa kuin mun kasvisgratiinit.

Hetken aikaa iltapäivästä oli sellainen olo, että mitähän vielä? Nukahdin television ääreen tunniksi ja herättyäni olin hetken ihan titityy. Tänään olisi ohjelmistossa - kuinkas muutenkaan - siivousta ja tiskausta. Mulla oli epäonnisin päivä eilen, tänään on pakko olla poikkeus tai hautaudun peittoni alle, enkä tule sieltä koko päivänä pois.

Ilonaihe: vain kaksi päivää jäljellä! <3

Pahoitteluni sekavasta ja yksityiskohtaisesta tekstistä, nukuin 12 tuntia. Univelat kerralla. :)

- Maicho.