Aloittakaamme faktoilla. Vitutuskirjoituksissa on hyvät ja huonot puolet. Hyvä, koska saan ajatukseni ilmoille. Huono, koska saan ajatukseni liikaa ilmoille. Fakta on myös se, etten ole kiinnostunut ihmisten mielipiteistä minun ajatusmaailmaani kohtaan. Fakta on myös se, että räjähdän atomeiksi, jos joku alkaa negatiiviseen sävyyn arvostelemaan elämääni tai omaisuuttani. Otan vastaan negapalautetta, mutta kun se alkaa lipsumaan puhtaan vittuilun puolelle, mä flippaan. Totaalisesti, täydellisesti, peruuttamattomasti.

Topin lempiharrastukseksi on muodostunut kuittailu - suomeksi siis vittuilu. Kevyessä kenttävittuilussa ei mitään ongelmaa, se vain piristää ja kuitenkin siinä on puolet läppää. En ota pahakseni, vaikka kundit dissaavat mua torilla, koska heitän itse vastaavaa takaisin. Kaikki nauraa ja elämä jatkuu. En tiedä, onko se asenteestani kiinni, että otan Topin kuitit ns. itseeni, mutta korviini särähtää se sävy, millä mies ne sanoo. Osaahan se vitsilläkin heittää, mutta esimerkiksi eilenkin oli lähellä, etten tunkenut rengasavainta sen kurkkuun.

Karkkilan tori on umpijäässä. Mikäs sen parempi amiksille kuin heittää kässäreitä? Ensin siellä olin vain minä, Pexi, Ässä, Räpä, Edi, Dani ja Sebu. Siinä sitten höpöteltiin paskaa ja pääasiassa dissattiin Topia, koska se lähti jostain pienestä jutusta liikkeeseen. Vähän kymmenen jälkeen Ässä sanoo: "Noniin siinä paha missä mainitaan." Ja kun katsoin kohti Valtsun tietä - voi kyllä, sieltähän se perkeleen Almera kurvaa paikalle. Mä aloitan rukoilun: "Älä tule tänne, älä tule tänne..." Hyödytöntä. Vilkku kytketään päälle ja mä ummistan silmäni. Tietenkin, tunnettua tuuriani.

Tokihan sen oli pakko päästä leijumaan kässäriheitoillaan. Niissä nyt hirveästi leijumista ole, mutta joka tapauksessa. Se hieman ihmetteli, miksi seisoin kundien kanssa torilla ja heitettiin kaikkea omaa läppää. Ässäkin sanoi, että voisin tulla heille yöksi, jos en jaksaisi ajaa himaan. Viimeistään tässä vaiheessa todistin, etten tarvitse siitä miehestä yhtään mitään. No kuitenkin...Topin mielestä en osaa heittää kässäreitä. Minä näytin, että osaan. (Heitä voltti!) Ja nautin suunnattomasti siitä ihmetyksestä, mikä oli sen kasvoilla. Vielä suuremmaksi nautinnon nosti se, että sain muilta kundeilta rispektiä. Se, jos mikä ylentää mieltä. Oli kaiken kaikkiaan tosi mahtava ilta. Aamulla se sitten kostautui. Nukuin pommiin ja töihin päästessä sain paskat niskaan. Minä tahansa muuna päivänä olisin räjähtänyt vitutukseen, mutta en tänään. Hetken aikaa ärsytti ja sitten se lähti. Vaikka en ole nukkunut yötä kovinkaan hyvin ja aamukahvi jäi juomatta.

Torstai lähenee uhkaavasti. Parin päivän kuluttua kasi muuttuu ysiksi ja olen jälleen vanhempi kuin viime vuonna. Väistämättä. Torstain suunnitelmissa on tietysti ajella ympäri Karkkilaa, polttaa kumia ja kuluttaa bensaa, tehdä kaikkea typerää ja ikimuistoista, amismeininkiä, volume kaakossa, basso hakkaamaassa käpylisäkkeissä asti, tupakansavu kiemurtelemassa Mitsun sisällä, Baumien nostalginen tuoksu, naurua ja hyvää seuraa. Se saattaa kuulostaa tyhmälle, mutta who gives a fuck. Ei minunkaan mielestä jalkapallo ole kovinkaan järkevää. Iso lauma miehiä juoksee nahkakuulan perässä nurmikentällä, joka oikeastaan muistuttaa mutapeltoa ja yrittää tähdätä narusta kyhättyyn maaliin. Jep.

Mutta niin, ylläolevien suunnitelmien lisäksi mietittiin poikien kanssa eilen (tai siis Ässän, Räpän, Edin ja Danin kanssa) että jos mentäisiin Ruukkiin muutamalle. Ihan vaan muutamalle, kuten aina. En tiedä, onko Topi tulossa. Menin mutisemaan tänään asiasta Nessulle ja hieman kaduttaa. En tavallaan haluaisi ihmistä sinne, mutta en tietenkään voi estääkään - no man's land niin sanotusti. Tavallaan kuitenkin haluaisin Topin näkevän, että mulla on hauskaa ilman häntäkin ja että en tarvitse hänen kotiaan yöpaikaksi ja hänen seuraansa baariin. Että kykenen seisomaan omilla jaloillani ja ettei se pysty tekemään enää mitään, mikä rikkoisi mut samanlaisiin osiin kuin silloin sunnuntaina.

Ja kuitenkin, en ole vihainen tai mitään enää. Jokin pieni tunne mussa kytee koko ajan. Haluan olla sadistinen. Haluan vittuilla. En halua suututtaa ketään tai pahoittaa mieltä, mutta se, että pääsee vetämään piikkikorkkarilla vyön alle ja näkemään, kuinka hymy kuolee ja ilme valahtaa ja miettii itsekseen "ding ding jackpot", aiheuttaa mussa ihan käsittämättömän suuren endorfiinivirtauksen. Luoja, mä olen oikea sadomasokisti. Mä haluaisin vain, että se mies oppisi jotakin ja lopettaisi sen lapsellisen "mun auto on parempi kuin sun auto" - pelleilyn. Koska tulen aina voittamaan sen lauseella "Niin no, Mitsu on sentään ostettu itse. Pappa betalar inte."

Tiedän jauhavani samoja asioita kuuteen tuhanteen kertaan, mutta ymmärtäisitte paremmin, jos hengaisitte mukana. Ja etenkin, jos teidän sydänten yli olisi ajettu samanlaisella puutarhajyrsimellä. Mutta ei se mitään, life goes on ja uskon vakaasti siihen, että paha saa palkkansa jossain kohtaa kiertorataa - tavalla tai toisella.

Kiitos, kuitti ja näkemiin.

P.S

E: "Tule Sebu, rakastellaan koko yö."
M: "Hei, mun takapenkillä ette kyllä rupee!"
E: "Älä nyt oo tommonen."

Ä: "Give me some love."
P: "Luiki ny vittuun siitä."

Ä:"Mä oon tosiaan täysin hetero."
M: "Siltä se äsken näyttikin, nojaa eteenpäin ja pyllistä vähän."
Ä: "Okei."