Maanantai, 6 päivää.

Voisin näin maanantain, viikon ihanan aloituksen kunniaksi julkaista pari proggista, jotka ovat olleet mielessäni useaan otteeseen, mutta sattuneista syistä eivät ole päässeet blogiini asti.

1. Tupakkalakko: lakko on väärä sana ja lopetus vielä väärämpi (väärempi?), mutta parempaakaan vastinetta ei suomen kielestä löydy tai sitten en vain ole kykeneväinen ajattelemaan. Olen tosiaan ollut viisi päivää polttamatta ja tarkoitus olisi jatkaa kesään asti. Sinne jos selviän niin hyvä juttu. Määrä-aika siksi kesään, koska tiedän sen satavarmasti, että kesällä en onnistu olemaan irti syöpää aiheuttavasta kääryleestä.

2. Suklaalakko: tämä on haastavampi ja jokainen minut tunteva tietää varmasti miksi. Elän suklaalla, palvon suklaata ja jos olisin varoissani, kylpisin suklaassa. Tällä hetkellä vain yksi päivä plakkarissa ja sekin oli kosahtaa ajattelemattomuuteen, kun istuin opettajan huoneessa ja silmiini eteen tuotiin täysi Geisha-laatikko. Aaaaargh kuinka ne kutsuivat! Tätä olisi tarkoitus jatkaa niin kauan kuin kestän. Kidutustahan tästä tulee, mutta masokisti kun olen niin...no joo. Eteenpäin.

3. Hackmannlakko: varmasti näistä järkevin. Viimeksi päästiin yli kuukauteen ja pohjat ovat yli vuodessa, tarkempi luku löytynee jostain päiväkirjasta ja tulen sen tänne ilmoittamaan jahka saan itsestäni niin paljon irti, että jaksan etsiä vanhat muistiinpanoni jostain. Puoli vuotta jos saisin oltua, sekin olisi voitto. Toisaalta, viikkokin tuntuu hurrattavalta asialta, viimeksi meinasi lähteä aika pahasti lapasesta. Olen kuin värityskirjan sivu, pyhä sylvi.

Dodiin, siitä on hyvä aloittaa. Ei liikaa tai muuten huomaan käveleväni kaupasta L&M:n sininen aski toisessa ja Fazerin sininen toisessa kädessä Hackmannin huudellessa rivouksia keittiölaatikosta.

Työharjoittelupaikka on puoliksi vahvistettu, sekin lisää positiivisuutta. Olin valmistautunut henkisesti kouluun lähtöön kemian ja tulevan yhteenvetotunnin lisäksi. Itse asiassa olin kerännyt itseeni niin lapsellisen määrän aggressiota, ettei paremmasta väliä. No, kyseiset tunteet tyhjenivät minusta kuin helium ilmapallosta. Opettaja oli ihmeellisen vastaanottavaisella tuulella, kehui muuttunutta otettani koulunkäyntiin (anteeksi, juurihan mä olen käyttäytynyt kuin kakara) ja toivoi, että harjoittelupaikka olisi plakkarissa. Kaiken huipuksi ko. paikasta sanottiin, että jos kaikki menisi nappiin, kesätyökin olisi mahdollinen. En hehkuta liikaa, koska viimeksi kävi niin, että kaikki meni reisille. Kädet ristissä, Isä Meidän - rukous huulilla ja katse kohti Mekkaa.

Lumikin alkoi sulaa, lisää hymyn aihetta. Vesisadetta on mukava katsella, kun itse möllöttää peiton alla tyynyvuoren keskellä ja selaa iltapäivän ohjelmia puolihorteessa.

Lisäksi sain hölmön idean viikonloppuna, josta ohimennen ja läpällä mainitsin humalassa olevalle siskolleni. Mandi soitti tänään ja kysyi tekeekö varauksen. Oli mun vuoro olla pöllyissä. Ai mitä? Oikeesti vai? No, luvattiin keskustella enemmän, mutta näyttää siltä, että tuulesta temmattu ideani ottaa virtaa alleen.

Tai no okei, olenhan mä jo pitempään pohtinut sellaista pientä juttua, että olisi siistiä yöpyä yksin hotellissa. Mandi nyt päätti tunkea mukaan, enkä mä raaskinut sanoa sille ei, kun se oli niin innoissaan. Menen yksin sitten sinne viiden tähden hotelliin tai jotain, ei sillä niin väliä. Ei ole ihan tämän hetken juttu, kun sitä rahaa ei mitenkään erityisen paljon ole.

Tänään Karkkilaan viikon tauon jälkeen. Pojat eivät ole kyselleet perääni, mistä mieli oli/on vähän maassa, mutta syykin selvisi, kun Nita alkoi purkamaan viikonlopun tapahtumia. Hupu oli selventänyt kaikille, miksi en tullut, joten miksipä kukaan perään soittelemaan? Ässä ja kumppanit todennäköisesti viettävät/viettivät pari päivää iloisessa vihreän linjan junassa, mikäli yhtään kundeja tunnen.

On se kaikki taas niin mukavaa, että voi ällö. Joskus näinkin päin. Perusrealistina sanon, että kyllä se vituiks menee taas parin päivän sisällä, ehkä jo tänä iltana. Nyt on kuitenki hyvä fiilis ja siitä nautitaan niin kauan kuin sitä kestää.

Adios le pido!

- Machete.