Päivitystä taasen, viimeisimmästä on taas jokunen tovi. Edellisestä kirjoituksesta ollaan taas noustu ylös. Se on oikeasti kamalaa, kun välillä nuolee naama ruvella pohjaa ja toisena päivänä kävelee avojaloin pilvien päällä. Kaikkein kamalinta on lukea niitä kirjoituksia. Tajuaa sen julman kontrastin niiden välillä. Mutta kolikolla on aina kaksi puolta, eikä niitä molempia pysty katsomaan yhtä aikaa.

Aloitetaan vaikka siitä, että mulla on huomenna inssi. Jännittää ihan sietämättömästi. Tiedän, ettei pitäisi ja blaa blaa blaa kaikki muu, mitä kortilliset ihmiset jauhaa, mut terve jännitys ei ole pahasta. Totta kai sitä stressaa meneekö läpi, saako kortin, ajaako jonkun päälle, tekeekö jonkun uskomattoman kämmin ja kaikkea muutakin. Sekin tietty hermostuttaa, että joudun maksamaan olemattomista rahoista uusintainssin. Sitten ei naurata. Ei yhtään.

Jatketaan herra X:ään. Olisi kiva kertoa nimi, mutta en viitsi rikkoa intimiteettisuojaa ja mietin koko ajan kuumeisesti lempinimeä. Ei oikeen tule mitään mieleen. Jos kirjoitan vain ekan kirjaimen? Okei sovittu. Eli K:n kanssa edistyy suhteellisen hyvin. Parin viikon päästä tai sitä seuraavalla viikolla olisi tarkoitus nähdä livenä. Iiiik. Miljoonatuhatta kysymystä pyörii nupissa. "Mitä jos se ei tykkää musta?" Jos en vastaa sen kuvitelmaa. Se on pelottavinta. En pelkää puhumista, en näkemistä, en hitto edes sitä, mitä me keksitään, missä ollaan ja näin. Vain sitä, että se ei pidä musta. Kaverit sanoo, etten saa ajatella niin, mutta ne taitaa tehdä sen lähinnä kohteliaisuudesta. Totta kai itsekritiikki on pahin.

Kesäloman ekalla viikonlopulla on Sofin lakkiaiset. Löysin viimeinkin itselleni mekon, johon rakastuin heti, kun sen kaupassa bongasin. Kengät ja meikki on suunniteltu, kampaus vielä mietityttää ja samoin se, millä pääsen Turkuun. Myös ylppärilahja on suhteellisen varma. Enää ei puutu kuin kuljetus. Siinähän se ongelman ydin on. Täältä hevonketusta ei mene edes suoraa linjaa sivistykseen vaan täytyy vaihtaa kymmeneen kertaan bussia tai kävellä jonnekin perätaavettilaan pysäkille. Hitto. Se oma auto olisi luksusta, mutta opiskelijalla ei ole varaa.

NIIN ja riehun tähän väliin nopeasti. Nyt kun mä olen saamassa kortin, KUKAAN ei lainaa autoaan. Silloin kun isoveli sai kortin, se sai lainata mutsin Opelia. Samoin, kun siskoni sai kortin, lainasi miehensä herkkuaudia. Nyt kun mä oikeasti, kipeästi ja epätoivoisesti, tarvitsisin kuljetusvälinettä, kaikki on ihan vitun nihkeinä eikä kukaan suostu. Mikä tasa-arvo? Niinpä. Hanurista. Muistan tämän joskus, kun niille tulee kiperä paikka. Mulla on oikeus. Älä mussuta. Piste loppu aamen.

Palataan päiväjärjestykseen. Viikonlopuksi todennäköisimmin ohjelmaa tiedossa. Lauantaina pitäisi mennä Nessulle ottaa vähän kuppia ja viettää iltaa. Pitkästä aikaa. Toivottavasti suunnitelmat ei tee mahalaskua niin kuin nyt on vähän tupannut käymään.

Ja mä en ymmärrä miten voi olla näin älyttömän kuuma!? Aivothan tonne sulaa. Luokkahuone on kuin huono tunkkainen sauna puhumattakaan tästä mun kämpästä. Keskipäivä - ja ilta-aurinko paistaa tänne just sopivasti ja paahtaa tän loukun pätsiksi. Säälittää Helmi. On mulla päivisin ikkunat auki ja verhot kiinni, mut ei se kauheesti auta. Täällä on silti ihan mielettömän kuuma! Istun pelkkä toppi päällä ja tuuletin hyrrää täysillä. Siltikin...

No ei kai pitäisi valittaa, koska kesä on tullut ja sitähän ne kaikki tohkaa. Kyllä se vilvoittava tuuli olisi paikallaan. Söin muuten kesän ensimmäisen puikkojäätelön tänään. Magnum Classic, koska muuta ei ollut. Aika karun näköistä, kun hyllyt ammottaa tyhjyyttään ja sitten sitä miettii mitä hittoa ostais. Vielä, kun rahatkin on melko vähissä. Kaupassa käynnistä on tullut oikea aarrejahti. Kuka saa viimeisen purkin mehua?

Kaipa se tästä pikkuhiljaa. Mä voisin lähteä syömään ja pesemään pyykkiä, ennen kuin kaadun sänkyyn ja omistan illan tv:lle.

Hasta luego!