Perinteitä kunnioittaen, sunnuntai-illan angstibiisi.
***
Mä oon niin kauan kärsinyt kipua ja tuskaa
etten jaksa edes kaikkia kertoja muistaa.
Mä oon niin vitun kyllästyny
siihen mitä elämä tarjoo
siihen etten koskaan saa mitä eniten toivon
Joo, tiedän etten oo ainoo
äläkä vaan sano, ettei mul oo tarpeeks tahtoo.
Kato näit arpii ja mieti sit uudestaan
koska mä oon tehny osani, tapellu puolesta ja vastaan.
Kuljen veren maku suussa
odottaen, että joku tulis pelastaa
mut tää on yhtä loputonta sotaa
taistelua tuulimyllyjä vastaan.
Et voi voittaa mut voiko myöskään hävitä
onko mitään menetettävää
voiko kadottaa jotain mitä ei ole löytänytkään.
// Se vaatii vaan vähän enemmän tahtoa
vähän enemmän rohkeutta
vähän enemmän luottamusta
vähän enemmän uskoa
Kauniita sanoja ja helliä kosketuksia
lupauksen siitä, että joku joskus rakastaa.
Mä en oo julma enkä kylmä
oon vaan väsyny
siihen mitä elämä antaa
ja siihen mikä ei oo pysyny.
Mut mä annan aina anteeksi
koska oon vitun tyhmä
Jatkan odottamista,
vaiks elämä on tyhjää täynnä.
Mulla ei oo sua enää
onko muka joskus ollu
ammu vaan, mä en väistä
koska oon puhdas maalitaulu.
Mielestäni en paljoa pyydä
mut puoliakaan en silti saa siitä.
Kertoisko joku mitä pitäis tehdä
koska mä en enää tiedä.
// Se vaatii vaan vähän enemmän tahtoa...
Kerro mitä haluut mun sanovan,
mä teen melkeen mitä vaan
annan sulle tilaa ja aikaa
annan olla ja luovutan
tai jätän sut rauhaan kokonaan
Mut päästä mut pois tästä piinasta
koska musta tuntuu että oon sekoomas.
Kerro mitä sä haluat!
