MÄÄ OON ILONEN.

Huolimatta edellisen kirjoituksen pessimistisistä (oli muuten ketun vaikea sana kirjoittaa adrenaliinihuuruissa :D) lausahduksista huolimatta, mulla oli tänään älyttömän kivaa. Kerron ihan justiinsa miksi, mutta sitä ennen huomautan, että tämä kirjoitus perustuu vain ja ainoastaan ihkuttelulle, ihkuttelulle ja ihkuttelulle. Koska huomenna voi olla kaikki taas päin arsetta, joten nyt kellutaan hyvän olon morfiinintunteessa. Tai oikeastaan endorfiinissa. Sama se, pilvessä eniveis.

Varoitan kuitenkin, että tässä kirjoituksessa saattaa esiintyä tavoistani poiketen hymiöitä, caps lock - raiskausta ja itsensä toistoa. Jos haluat jatkaa lukemista, teet sen omalla vastuullasi. Kiitos ja sitten asiaan!

ELI. Mun päivä alkoi sillä, että keitin itselleni kaksi kuppia kahvia, koska valmistauduin ultimaalisen rankkaan soittelurumbaan. No, sitä ennen kävin vetämässä työhaastattelun onnistuneesti purkkiin. Palattuani kotiin olin shoppaillut itseni kipeäksi ja ostanut uudet kengät, hupparin ja farkut. Kaikki natsaa, vaikka näytänkin melko jäätävältä teiniltä niiden kanssa. No joka tapauksessa, se ei ole pääasia.

Mä luovutin oikeastaan jo parin puhelun jälkeen ja laittelin sähköposteja maanisesti sinne ja tänne, vähän tuonnekin, intouduin jopa saaristoon saakka. Sieltä sitten tuli kieltäviä vastauksia ja mä masennuin entisestään. Istuin tunnin verran ja pesin pyykkiä. Kirjauduin sisään sähköpostiini. DING DING, kolme hyväksyttyä vastausta, joista yksi sai mut kiljumaan riemusta.

EIKÄ SIINÄ KAIKKI. Tiedättekö millainen mesta? Saaristohotelli Merimaskussa, kotieläimiä ja oi ties mitä! Vanha rakennus, perhehotelli, eli ei todellakaan mikään suuren ketjun varassa roikkuva persoonaton tiilikasa. Torstaina menen tsekkaamaan paikan päälle ja sopimaan työharjoittelusysteemit. Can't wait!

EIKÄ SIINÄ VIELÄ KAIKKI. Olin Edin kanssa yhteyksissä. Sovittiin, että se tulee kyytiin. Oi onnea ja autuutta! Mä toivoin kaikki sormet, varpaat ja kyynerpäät ristissä (olis muuten aika vajaan näköistä...?), että se tulisi istumaan eteen. Tuliko se? No, tuliko? KYLLÄ. Piece of cake, Maisa, piece of cake. Ei sulla ole mitään hätää. Juu ei, muuten kuin että se tuoksui hyvälle ja näytti hyvältä, vaikka ei ollut ajanut sänkeä ja se, miten se katsoi silmiin puhuessaan. BUUUUUUUUJAKASHA!

Me pörräiltiin siellä ja täällä, enimmäkseen siellä, mutta käytiin parilla tutulla Lohjalla ja Nummelassa. Edi sai hyvät naurut, kun opasti mua Nummelan teillä. Mä yksinkertaisesti olin niin kujalla, etten tajunnut mistään mitään. Syytä en tietenkään sanonut, käytin kliseistä "olen väsynyt ja nälkäinen" lauseparia ja hymyilin nätisti. Pysähdyttiin Myllylammelle röökille ja istuttiin portailla auringonlaskussa. Olihan meillä siinä vaiheessa Meesi ja Ässäkin kyydissä, mutta se fiilis. Jumalauta!

Heitettiin siinä kaikkea levotonta legendaa ja kenkää ja lopulta vein sen systerilleen. Kyselin tultaisiinko huomenna samaa matkaa. Se ei vielä tiennyt, kun ei ollut perillä lukujärjestyksestään, mutta perjantaina se pyysi kyytiä, kun ei kuulemma busseja kulkenut. Tai oikeammin kysymys meni: "Oot sä perjantaina tulos Karkkilaa?" Ja vakiovastaukseni: "Emmä tiiä, ehkä" (käytännössä tarkoittaa lähes aina kyllä) ja sen jälkeen: "No jos voisin tulla kyydillä, kun bussi menee joskus viideltä nii en tosiaa jää pygii koululle siks aikaa." Onnistuu. Mikä tahansa onnistuu.

Huh, nyt rauhoitun. Oli vain pakko selittää kaikki yhteen pötköön, kun kerrankin olen ollut naama keksillä koko päivän. Heela dagen. Paitsi illalla, kun odotin puoli tuntia TURHAAN Ässää ja Meesiä. Mulla oli nälkä, Edikin lähti ja seurassani oli ainoastaan Hupu, Dani ja Räpä, joista ei kyllä loppupeleissä ollut mitään iloa.

MUTTA, olen silti iloinen. Vielä tänään. Huomenna on päivä uus. Toivottavasti hyvä olo jatkuu.

Nyt mä meen kattoo CSI:tä ja sitten tutimaa. Uni varmaa tulee aika nopeesti...tai sitten ei. Ehkä haaveilen siihen asti, että kello väittää olevan aamu. En tiedä. Vaikea ajatella yksinkertaisesti kun morfiini-endorfiini-adrenaliini pyörii aivoissa. Khuulia. You should try it man, better than weed.

Hellurei ja hellät tunteet!

- Machindo.

P.S Sofi, mä oon tosi pahoillani, jos hajotin jonkin osan korvastasi sillä hihkumisella.