Lyhyt yhteenveto, koska olen yksinkertaisesti liian laiska selostamaan kaikkea.

Sunnuntai: Landia kutsui. Mukana menossa puoli eliittiä ja eliitin ulkopuolisia. Ässä aiheutti sydämenpysähdyksen puhumalla kaiken loppumisesta ja lähti paikalta sanoen "katotaan lähteekö lapasesta mä soitan." En tiennyt mitä olisi pitänyt tehdä, enkä ehtinyt peräänkään. Meesi lopulta lähti luullen tietävänsä mihin Ässä meni. Loppujen lopuksi Meesi veti ojaan ja me käytiin pelastamassa se sieltä. Auto ehjä ja ihmisetkin selvisi säikähdyksellä. Iltaan mennessä Ässäkin rauhoittui ja pyysi mut autoonsa juttelemaan. Se oli helvetin hieno hetki. Olin jäämässä miehen luo yöksi, mutta päätinkin kahdentoista maissa lähteä kotiin. Nitakin tuli kahden aikaan ja yöunet jäivät vähiin, kun kikatettiin ja höpöteltiin.

Maanantai: Ei saapunut liian aikaisin ja päiväkin oli kaikin puolin onnistunut. Miksi aavistelen jotain muttaa? Koska tapasin Eeliksen. Ja Kitin. Hyvin läheisissä tunnelmissa. Ihme kyllä, se ei kirpaissut oikeastaan missään (ihan oikeasti!), mutta tänään...kun oltiin pihalla tupakalla - muut oli, mä pidin seuraa - niin se hengasi siinä taas niin ihanan eelismäisenä, että itketti ja nauratti samaan aikaan. Eilen Ässän kanssa muisteltiin kulunutta talvea ja naureskeltiin ihan hölmöille yksityiskohdille. Kotiin ajaessani kelasin, että kaikesta huolimatta ne ovat mun kavereita, vaikka en aina niitä siedäkään. Enkä aina jaksa niiden älyttömiä riitoja ja tiuskimisia. Enkä aina jaksa ymmärtää niiden huumoria. Ja pelkään koko ajan, millaisia juttuja musta levitetään.

Mä en vaan osaa olla välittämättä muiden ihmisten mielipiteistä. Se tapa, millä ne katsoo ja sanoo tai kuiskaa jotain on äärimmäisen piinallista. Pitäisikö mun tietää jotain? Tietääkö ne jotain? Puhuuko ne musta jotain? Eikä mene montaa askelta, kun muutun täydeksi paranoidiksi. Olen yrittänyt olla ihan iisi ja yrittänyt olla mokaamatta, mutta tuntuu, että ne kaivaa niitä jostain ihan mitättömistä jutuista. Kuten esim. että olin jäämässä Ässälle yöksi. No, oli siellä Meesikin, mutta tänään Dolpi ja Mufi tuli koulussa vastaan ihan kumman näköisinä. Mä en vaan tiedä...

Enkä tällä hetkellä jaksa edes ajatella.

Menen hetkeksi nukkumaan.