Eilen oli jälleen yksi historiallinen momento. Minä olin selvinpäin humalaisten ihmisten joukossa. Vapaaehtoisesti. Siinä missä muut joivat siideriä ja vadelmalonkeroa, mä hörpin juissin päärynäjuomaa tyytyväisenä. Juomavalintani aiheutti tietyissä ihmisissä hämmästystä ja jopa pienimuotoista painostamista alkoholiin. Pysyin tiukasti kannassani, enkä ottanut edes hörppyä. Kun on leikkiin lähdetty, niin se viedään rinta rottingilla loppuun asti ilman lipsumisia.

Juomattomuuteeni oli kolme syytä.
1) Ei ollut fiilistä.
2) Ei ole rahaa.
3) En viitsi enää sekoittaa kolmiolääkkeitä ja alkoholia. Viimeksi mut jätettiin erään yläkerran vessaan. Kaikki varmasti muistavat tapauksen, joten ei siitä sen enempää.

Lusse ja Nessu alkoivat eilen puoliksi läpällä hakea mulle miestä. Lusse oli varsin innokas luettelemaan listaa ja mä kuuntelin hymyillen ja silmiäni pyöritellen.

Ässä - ehkä, mutta ei sittenkään. Niin kuin sanoin, sille naiset ovat pelkkiä pilluja ja en ole kuullut, että sen nk. seurustelusuhteet olisivat kestäneet viikkoa pidempään.

Pexi - ei. Mukava kundi, mutta ei. Ulkonäöllisesti ei kolahda ja luonteensa tietyiltä osilta sama juttu.

Räpä - todellakaan ei. Emme kohtaa millään osa-alueella. Läppämielessä suunnitellaan kesähäitä. Läppätasolle se jääkin. Piste loppu halleluja.

Dani - juu ei. Söpö kaveri, mutta sillä on useampikin friidu pyörityksessä. Ja se on vähän luihun oloinen. Sellainen luikku, joka solahtaisi vaikka avaimenrei'ästä, jos tulisi tilaisuus.

Hupu - mmm no joo, muuten kyllä, mutta ei. Ihan mukava ja hauska, suhteellisen söpökin, nallekarhumaisella tavalla. Kuulopuheiden ja itsensä mukaan neitsyt. Ehkei kuitenkaan, ei ihan mun tyyppiä.

Meesi - hahahhah ei. Koskaan. Ikinä.

Topi - no miksei. Uusintakierros voisi olla ihan hauskaa (ekalla kerralla ei sattunut tarpeeksi, mhihi), mutta ehkä olemme viisaita ja jätämme Topin oman arvoonsa. Tunteeni ovat kyllä suhteellisen voimakkaita, mutta ei. En ota sitä riskiä, ennen kuin se tulee vastaan. Edes puolitiehen. Sitten punnitaan tilanne uudestaan (ja soitetaan paniikkipuhelu Kuopion suuntaan.)

Ja sitten pääsimme viimeiseen vaihtoehtoon.

Edi - näistä miehistä varteenotettavin. Söpö, mukava, hauska. Mutta kuten jossain aikaisemmassa kirjoituksessa totesin, en osaa nähdä itseäni hänen kanssaan. Vaikka kuinka haluaisin ja uskokaa pois, olen kyllä halunnut.

Huoh. Siihen ne sitten loppuivatkin. Tuhoontuomittua. Mies täytyy hankkia joko toiselta paikkakunnalta tai tyytyä siihen mitä vastaantulee. Eli mielummin ensimmäinen vaihtoehto.

Joka tapauksessa, mulla oli selväpäisyydestä huolimatta tosi mukavaa. Oltiin Ekin Volvossa, kierrettiin ympäri Karkkilaa, kunnes päädyttiin Nummelaan, josta mut jätettiin matkasta. Se oli mulle ihan okei, jätin Sofille soittopyynnön ja juttelin sen kanssa tunnin verran.

Ehdin juuri kehua Helmeä, ettei se ole tehnyt mitään, kun puhelun päätyttyä tunsin kämmeneni alla kostean läikän. Epätoivo huuhteli mut läpikotaisin. Ei vittu, ei taas...Vilkaisin kissaa, joka nukkui sievällä, naisellisella kerällä vilttinsä päällä. Miksi se tekee näin? Kävin muutaman todennäköisen vaihtoehdon läpi. Mielenosoitus. Vahinko. Tahallinen. Siihen se oikeastaan jääkin. Mä en pitkään tätä rupea katsomaan. Aikani pesin kaikki täkit, tyynyt, lakanat ja peitot. Nyt mulle riittää. Jos toi rupeaa toistumaan, kissa lähtee. Fakta, josta en aio pyörtää sanoo ihmiset mitä hyvänsä. Ja jos alan elämään ihmisten mielipiteiden mukaisesti, olen jälleen samassa "yes-woman" asemassa.

Nyt mun pitää mennä jatkamaan joulusiivousta. Pesukone on pyörähdellyt parin tunnin verran, tiskit on tiskattu ja vielä on paljon hommaa edessä. Varmaan huomiseksi pitää delegoida osa tai uuvutan itseni ihan täysin. En ole vieläkään täysin kunnossa, yskä pitää edelleen pintansa sitkeistä karkoitusyrityksistä huolimatta.

Ja iltasuunnitelmat on vähän auki. Olen kahden vaiheilla.

We'll see.

- Maicho.