Sunnuntai-maanantai, 15-16 päivää.

Oli harvinaisen anaalista koko viikonloppu. Suunnitelmat meni vaihtelun vuoksi uusiksi, peruutuksia satoi, vitutuskäyrä nousi, vaivalla hankittu alkoholi loppui kesken ja loppuyön istuin kuuntelemassa nuoren parin kitinää ja Räpän mukahauskoja juttuja. Vähemmästäkin alkoi vituttaa.

Mutta, jotta huonot asiat näyttäisivät vähemmän huonoilta, aloitetaan hyvistä.

Perjantai. Pojat niin nätisti pyysi Karkkilaan, joten menin. Luulin, että vain Ässä ja Jeri olivat tulossa autoon, kuitenkin siellä oli vähän enemmän porukkaa takapenkillä: Hupu, Pexi, Jeri ja Meesi. Hupu lähti jossain välissä ja meillä oli taas sallittu määrä ihmisiä. Ässä ajoi autoa, sillä paloi hermo Meesiin ja se jätti sen kävelemään Keskustaan. Loppujen lopuksi Pexi hyppäsi rattiin. Oli kivaa. Etenkin, kun Ässä jossain perämetsän teillä sanoi seuraavan lauseen: "Sä kuulut meidän porukkaan, joten ainoana muijana kannattaa totutella siihen, että kuittailuja tulee." Siitä vaan pojat, tuollaisen tunnustuksen jälkeen saatte kuittailla vaikka ja mistä. Ihan koska vaan. Mä tuijotin haavi auki Ässää, ei todellakaan ole sen tapaista puhua tuollaisia. No joo, olihan se hieman vihreällä linjalla, mutta jos se tavara saa kielenkannat heltiämään niin yes for drugs! Mulla on mattokauppiaan moraali. Kuitenkin, pitkästä, pitkästä aikaa on sellainen olo, että riitän. Että voin olla oma itseni ja musta pidetään sellaisena. Se tuntuu hyvälle.

Esko pyysi vaihtoa jossain välissä, Räpä kuulemma nukkuu. Yksimielisesti pojat luovuttivat mut tappovehkeeseen. Siellä me Eskon kanssa laulettiin Uniklubia, Protonia ja ties mitä ysärihittejä. Puoli kahden aikaan aloin tipahtaa, joten nakkasin pojat himaan ja lähdin itsekin kotiin päin. Lämmitykset pois päältä ja musiikki täysille, niin kyllä pysyi hereillä.

Lauantai. Tarkoitus lunastaa velat Edille. Se feidasi, Meesi ja muut eivät päästäneet sitä baariin. Yksi lysti mulle. En tiedä miksi ja nyt olen täysin rehellinen, kun sanon etten tiedä, mutta mua oikeasti ärsyttää Edi nykyään todella paljon. Johtuuko siitä, että tunteet kuolee vai nousee? Miehen asenteesta? Käytöksestä? Ja jos vastauksen tietäisin, niin en tyhmiä kyselisi. Olen itsestäni yrittänyt onkia loogista vastausta, mutta mikään ei kuulosta tarpeeksi järkevältä. Kaipa se käytös on ratkaiseva. En tiedä, sillä on taas joku kausi menossa, kun se vittuilee koko ajan ihan kaikesta. Kyllä mä ymmärrän, jos silloin tällöin heittää jotain, mutta kun se alkaa menee niin pahasti rajan yli. Mä en muutenkaan sulata tietyllä sävyllä sanottuja "ole hiljaa" "haista vittu" "mitä sä kitiset?" kommentteja. Oikeaan paikkaan oikean ihmisen sanomana ne on okei, mutta jos tilanteenlukutaito puuttuu, niin suosittelen pitämään mölyt mahassa. Kiitos.

Lauantaiyö. Lahjoin Krisun ja Nitan pitämään mua kyydissä vähintään kahteen. Otettiin Räpä kartturiksi ja lähdettiin Riksuun. Pari hyvää hetkeä, jolloin nauroin niin, että vesi lensi silmistä, mutta muuten oli umpitylsää. Käytiin Forssassakin, paluumatkalla nukahdin ja puoli neljän aikaan pääsin omaan sänkyyn tutimaan. No, eihän se uni enää tietenkään tullut ja valvoin tunnin verran kelaten iltaa läpi.

Tänään ei ollut tarkoitus mennä mihinkään. (hah, aivan kuin olisin sanonut sen joskus aikaisemmin) Suunnittelin viettäväni mättöillan Sinkkuelämää-leffan parissa. Kauppaan upposi ihan kiitettävästi rahaa, mutta se ei haittaa, koska aiemmin mainittu baari-ilta peruuntui. Ässä soitti kuuden maissa, sanoi tankkaavansa, jos tulisin. Pyysin tunnin, painuin tekemään itsestäni ihmisen näköistä, otin Pexin kuskiksi ja sitten me pörrättiin ympäri Karkkilaa samalla kokoonpanolla kuin perjantaina.

Viikonloppu menee kategoriaan ihan ookoo. Parannettavaa olisi ollut niin kuin aina, mutta pitkään aikaan ei ole ollut näin suolesta. Pexikin tänään uteli, mikä sillä Krisulla eilen oli, kun se oli niin aggressiivisen oloinen. Samaa ihmettelin minäkin. Vähän väliä ne napisi Nitan kanssa jostain. Univelkaa ilmeisesti. Mä olen sitä mieltä, että niiden pitäisi olla vähemmän yhdessä. Kelatkaa nyt. Koulussa, koulun jälkeen, joskus yötä. Mulle tulisi olo, että tukehdun. No, jokainen tyylillään.

Siitä puheenollen, jos Edi (meinaan koko ajan kirjoittaa Kid) rupeaa vänkäämään, että baariin on mentävä jonain tiettynä ajankohtana, niin mä teen sille erittäin selväksi kantani. Ensinnäkin, tilaisuus oli kahdesti, joista toinen meni sairauden piikkiin ja toisen hän päätti muuten vain skipata. Mä en ole mikään helvetin postimyyntiluettelo, josta tilataan tietty aika. Sattumoisin ko. baari-ilta vie aivan törkeästi rahaa, koska Edi ei ole pienijuomainen ja minäkin olen melkoinen pesusieni, kun sille päälle satun, joten pikkusummilla en tule selviämään. Toiseksi, rahaa ei tällä hetkellä ole, koska aion törkeästi pistää leviäksi sen, mitä olin säästellyt lauantaita varten. Suomeksi sanottuna aion tankata, ostaa ehkä uuden takin ja syödä muutakin kuin tonnikalamakaroonimössöä.

Että bui bui, olisit tarttunut tilaisuuteen, kun sellainen oli. Maahan kaatunutta viinaa on turha itkeä jälkeenpäin. That's my attitude, buddy.

Ja oikeastaan mun pitäisi olla nukkumassa, koska äärimmäisen ihana koulupäivä kahdeksantuntisena saksan ja fysiikan yhdistelmäkidutuksena odottaa. Toivon, kädet kyynerpäitä myöden ristissä, ettei Edi keksi tulla aukomaan päätään mistään, koska nyt on sellainen fiilis, etten kestäisi yhtään. Ymmärtäisitte olotilani, jos olisitte olleet kanssani samassa autossa.

Say goodnight...

Peace, Maggis.