VIIMEINEN PÄIVÄ PULKASSA!

Mutta oli se kyllä tuskan takana. Ensinnäkin Nitan kanssa meni taas sukset ristiin ja se tiuski ja kiukutteli kuin mikäkin kakara. Odotellessamme opettajaa pelasin Tetristä niin se alkoi nipottaa, että haluaa tehdä annetun tehtävän heti, että pääsee aikaisemmin pois. No, ei me päästy aikaisemmin siitäkään huolimatta, että tehtiin tehtävä. Mutta kas kummaa, kuinka se rooli muuttuikaan, kun se olinkin minä, joka pelasin ja lueskelin iltalehteä. Sillä oli muutenkin ollut tosi huono loppuviikko. Mitään sarkastista ei viitsi heittää, kun se vetää hernepellon nenäänsä. Ja mä yritin olla provosoitumatta, vaikka otti niin pahasti päähän, että teki mieli heittää kone seinään ja käskeä sitä vinkuiitaa tekemään, kun kerran niin paljon halusi. Kyllähän se loppupäivästä rauhoittui, mutta oli pitkä neljätuntinen, ei herranjumala.

Toisekseen annetun tehtävän (piti tehdä Publisherilla kaksi erilaista julistetta matkatoimistoa varten) kanssa kusi kaikki.
a) ensin piti tehdä A1-paperille -> tulostimesta ei löydy niin isoa
b) piti tehdä A3 -> se ei suostunut vaihtamaan kokoa -> uusiksi (copypaste)
c) tulostin vittuili -> ei oikea tiedostomuoto -> veti kirjaimet wingdingiksi
d) tulostin vittuili lisää -> ei suostunut antamaan A3 -> ei värejä
e) Nitan kitinä ja kiukuttelu -> mikään ei sopinut ja kun tarjosin konetta hänelle, veti kilarit
f) Nitan kiukuttelu -> ei suostunut menemään yksin tupakalle, vaikka mitä hittoa mä siellä teen

No, päivän päätteeksi mentiin hyvässä hengessä Prismaan syömään kanapaninit (n. 500 kaloria, vähemmän kuin hampurilaisessa. Enkä syönyt sitä ihan kokonaan) ja juteltiin ihan normaalisti. Huomaa, että kaikkia stressaa, normaalisti en olisi noin paljon suuttunut sen tiuskimisesta. Jopo-asia hiukan huolestuttaa, se on ollut tällä viikolla neljä tuntia koulussa ja näin ollen ei valmistu. Mä en tiedä, mikä sitä neitiä vaivaa, mutta sitä ei ole pitkään aikaan kiinnostanut mikään.

Vaikka itsekin olin jossain vaiheessa luovuttamassa, tulin silti ajatelleeksi, että heitänkö kolmen vuoden opiskelut menemään. Turhan takia? Vain siksi, ettei huvita? Syksyllä painoin väkisin menemään, itkin iltaisin ja valvoin öisin, mutta ilman kovaa työtä en tuntisi tällaista onnistumista kuin nyt. Toisaalta, edelleenkin pelottaa, mutta ei niin paljon enää. Mullakin on yrittäjyydestä pari tehtävää tekemättä, mutta poissaoloja ei pitäisi olla kovinkaan paljon. Uskon, että valmistun. Oon optimisti.

Illaksi luvattiin helvetin kovaa tuulta, joten voi olla, että tästä illasta tulee lenkkeilyn toinen vapaapäivä. En kuntoilun takia viitsi henkeäni vaarantaa. Ja jos tulee jotain vaakasuoraa sadetta, niin siihen kohtaan minäkin vedän paksun rajan. Joku limitti hulluudellakin.

Sunnuntai-aamulla Turkuun, koska mutsi viuhottaa koko viikonlopun viihteellä, joten katsoin parhaimmaksi jäädä kotio siihen asti. Suunnittelin huomenna ottavani kämpän missioksi. Siivoan, pyykkään, pakkaan ja käyn tankilla. Ei vaan jaksaisi yhtään ylimääräistä päivää. Tänään ajattelin olla hokkarit kohti kattoa ja EHKÄ avata sen pähkinäsuklaalevyn. Jos kiusaus käy suureksi.

Olen ehdottomasti sen ansainnut.

- Maissipallo.