Lauantai, 30 päivää.

Ja täysi kuukausi saavutettu. Jee jee. Parhainta tilanteessa on, ettei edes tee mieli satuttaa itseään. Tai ainakaan usein, jos rehellisiä ollaan. Horjuminen ei ole edennyt kaatumiseksi ja siitä mä olen ylpeä. Oikeastaan missään vaiheessa ei ole tullut pakottavaa tarvetta astua keittiön kynnyksen yli - paitsi miettiessäni, mitä syön seuraavaksi.

Eilen oli perjantai ja sen mukana tuli vaihtoehtoisia ehdotuksia. Olisin voinut olla joko Krisun ja Nitan kuskina tai poikien. Arvaatte varmaan kumman valitsin. Syystä jos toisestakin en oikein pidä nuoren parin kuskina olemisesta. Etenkin, kun tiedän, että Eki ja Kikka ovat liikenteessä. Auto ei etene oikeastaan minnekään. Tori - Masuuni - pari kiesiä - tori - Masuuni - tori ja parinkymmenen minuutin keskustelut Ekin ja Kikan kanssa. Emme voi lähteä mihinkään, koska Nita sanoo joka kerta "Ei me voida lähtee ku Kikka tulee." Raivostuttavaa. Siksi olen mielummin aggressiivisien, äänekkäiden, kiroilevien ja humalaisten poikien kanssa. Sitä paitsi, Räpä tankkasi auton täyteen, nuorelta parilta tuskin olisi irronnut vastaavaa summaa.

Ja näin eilen, millaista Krisun touhu oli. Se oli taas vaihteeksi niin humalassa, että hyvä kun jalat kantoi, se piti jotain ihme älämölöä koko ajan ja kuulosti ihan apinalta. Vaikka istuin viereisessä autossa ja ympärilläni oli muitakin nauravia ja huutavia ihmisiä, ainoastaan Krisun käytös alkoi ärsyttämään. En tiedä miksi. Oikeasti en tiedä.

No, poikien kanssa oli kivaa. Mukana oli Ässä, Esko, Hupu ja Räpä. Heti alkuillasta ne alkoivat heittämään kaikkea levotonta legendaa vapaista karvaisista miehistä ristiinnaimisiin ja muistoihin. Tulin myös kertoneeksi, miksi välini faijaan rikkoontuivat ja toivon, etteivät ne kerro sitä eteenpäin. En häpeä asiaa, koska jokaisella on luurankoja komerossaan (enemmän tai vähemmän) mutta en silti lämpeä ajatukselle, että asia riistäytyisi käsistä. No, riski oli otettava, kun Ässä sitä niin hienovaraisesti tiedusteli ja lupautui edelleen olemaan henkisenä tukena. Intoutui jopa kysymään, ottaako se rautatangon vai haulikon mukaan, tarvitsenko viinaa tai vahvempaa ja paljonko lastataan porukkaa autoon. On se suloinen, ei voi muuta sanoa.

Ne kyseli kaikkea, että oliko ikävä ja miksi mua ei ole näkynyt, Edikin yllätti mut perusteellisesti. Se oli niin läppä juttu. Me kuunneltiin Ässän puhelimesta Peeniskatteus-biisiä, kun se on Edin henk.koht soittoääni ja mä ymmärsin sen väärin. Edi vähän suivaantui asiasta ja kysyi, haluanko nähdä todisteen, ettei se ole mikään B-luokan nakki vaan aito laatukabanossi. Ei hitto, että mä repesin! Tiedän, että tässä vaiheessa eräät nimeltämainitsemattomat ovat itsekseen "kai tartuit tilaisuuteen" ja joudun ikäväkseni vastaamaan että en. Liian paljastavaa, jos olisin innoissani sanonut JUU ANNA PALAA VAA BABE ja kaikenlisäksi sillä oli Kiti kyydissä. -.- En sulata sitä ihmistä nykyään. Oikeastaan ollenkaan. Oma, henkinen helvettini.

Mmmm ja sitten me käytiin Forssassa, pojat söi ja mä moikkasin Ninniä, kun törmättiin. Lähdettiin takaisinpäin ja olen päässyt omaan sänkyyni tutimaan puoli viisi aneltuani kaksi tuntia, että mut vapautetaan tehtävistäni, ennen kuin nukahdan rattiin. Pojat nauroi, työnsi käteen Batterya, Redikkaa ja Monsteria, sanoivat että "aja nainen!" ja viimein säälivät mua sen verran, että pääsin lähtemään. Totesivat vain, että soitellaan huomenna.

Tänään olen herännyt viisitoista yli yksi ja vieläkin olisi nukuttanut. Puhelimeen oli ilmestynyt pari puhelua ja yksi tekstiviesti. Olen suosittu, voi herranperkele. En kyennyt ajattelemaan, ennen kuin olin käynyt suihkussa ja juonut aamukahvin. Mulle se oli aamukahvi, vaikka onkin lounasaika.

Nyt voisin mennä järjestäytymään iltaa varten. Olen avoin ehdotuksille, vaikka illanvietto poikien kanssa olisikin listaykkösenä. Eilen oli aika symppis, kun heitin Räpän ja Ässän Säpärin kulmalle niin kiitin kivasta illasta. Ässä totesi "Ei mitään, kiitos itsellesi." ja se katsoi niin hassusti. Kyllä noi pojat on ihan parhaimmistoa, vaikka ovatkin hulttioita koko sakki. Enkä lakkaa hehkuttamasta aiheesta, että kuulun heidän porukkaan.

NIIN melkein unohtui mainita. Me laulettiin täysillä Uniklubia, kliseisintä rakkauslaulua nimeltä Näiden tähtien alla. Pojat herkkänä, pimeä Porintie ja vitun hyvä fiilis. Voitte kuvitella. :D Lause vaatii hymiön.

- Muumi.

P.S Kuu oli muuten ihan mieletön aamuyöllä. Oranssi ja roikkui niin matalalla, että olisin voinut napata siitä kiinni.