Mä olen kamala ihminen. Viikonloppuna tuli tehtyä se, mitä ei todellakaan olisi pitänyt tehdä. Törkeintä tilanteessa on se, etten tunne katumusta tai morkkista yhtään. Ja vielä törkeämmäksi tekee sen, etten aio perääntyä. Mä annoin Topille vaihtoehdot. Jatketaanko vai lopetetaanko? Hän vastasi kyllä, pitkän mietinnän jälkeen. Niin siis tehdään.

Kyllä, tiedän tekeväni väärin ja yleisen moraalikäsityksen mukaisesti olen hirveä ämmä, joka sekaantuu varattuihin. Itsekin inhosin niitä naisia. Kun olin vielä siviili. Kun en ollut tässä sotkussa. Kun olin täysin tietoinen siitä kivusta, kun saa tietää, että oli toiselle pelkkä leikkikalu. Mutta mä en osaa selittää sitä niin, että se menisi kaikille jakeluun. Että jokainen ymmärtäisi, ettei tilanne ole missään kohtaa helppo ja yksinkertainen, että sen pystyisi tuosta vaan ratkaisemaan. Että mä lopettaisin pelleilyn tähän, katkaisisin välit, kylmettäisin itseni, itkisin pari päivää tai viikkoa, jatkaisin elämääni ja etsisin uutta. Että se tuntuu muille olevan teoriassa niin helppo sanoa, miten tulee tehdä tai käyttäytyä. Että jumalauta mä aiheutan tuskaa sille, ketä ei sitä tiedä. Olen vittumainen akka ja aion sanoa sen, mitä kukaan ei halua kuulla. Topi ja Ava ovat nähneet heinäkuussa yhden viikonlopun ajan. Ei muuta. En puolustele tekoani tai yritä saada sitä kuulostamaan lievemmältä, mutta vastuu ei ole yksin mun. Mä en missään vaiheessa ole tehnyt mitään ilman Topin lupaa. Olen aina kysynyt "haittaako, häiritseekö, haluatko, käykö" olen aina varmistanut, että molemmat ovat kartalla ja tietoisia siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Kyllä, tiedän olevani kaksinaamainen, kun sanon, etten itse sietäisi yhtään tällaista. Että olen itse aina vastustanut pettämistä. Että olen aina halveksinut niitä naisia, jotka eivät jätä varattuja rauhaan. Rehellisesti? Topi on ensimmäinen varattu mies, johon olen sekaantunut radikaalisti. Okei, viime vuoden elokuussa oli Redi, mutta se ei nyt varsinaisesti ollut pettämistä. Pelkkä suudelma. Ja tietysti joskus pentuna Rosen kanssa - toisin silloin en tiennyt, että se seurusteli.

Ei, en sittenkään tiennyt, mihin olin päätäni pistämässä, kun menin ihastumaan Topiin. Vakuuttelin kaikille, että juu kyllä tiedän mitä olen tekemässä. Parina viikonloppuna olen todennut, etten tosiaan tiennyt. Lauantain jälkeen voin sanoa olevani virallisesti toinen nainen. Se tuntuu jollain tavalla melko friikiltä. Ehkä musta ja Topista ei tämän jälkeen tule paria, koska mies on epäluotettava ja näin, mutta en siltikään kadu. Pitäisikö? Ilmeisesti. Koska Elämän Suureen Kirjaan on kirjoitettu, että näin tulee tehdä tietyssä tilanteessa. Nuorena sitä tuli vedettyä ankarat rajat yleisen moraalin ylle. Haukkusin sisareni toimintaa, kun se harrasti ties millaisia juttuja oli mies sitten sinkku tai ei. Ja nyt olen itse samassa jamassa. Totaalisessa kusessa varattuun mieheen.

Mä en jaksa enää selitellä tekojani. Mä en jaksa enää puolustella itseäni ja tunteitani. Haluisin kerrankin tehdä niin kuin itse haluan, jos se tällä hetkellä edes jossain määrin tuntuu oikealta. Se on väärä sana, mutta en keksi vastinetta. Ja tiedän, että monet ajattelee nyt "älä tee mitään sellaista, mitä joudut selittelemään" Sovitaanko, että puhutaan sitten tästä uudestaan, kun olet itse vastaavanlaisessa kohdassa? Ai ettetkö tule koskaan olemaan? Vannomatta paras. Niin mäkin ajattelin. Never ever.

Koskaan ei pidä sanoa ei koskaan. Sen mä olen oppinut kantapään kautta. Ja kyllä, vaihdan elämääni ihan koska tahansa kanssasi.

Ei tullut sanottua läheskään kaikkea, mutta suututtaa ja väsyttää liikaa. Niin joo ja loppuun: olen tälläkin hetkellä Topin luona. Yksin. Se on töissä. Mä istun hänen sängyllään, hänen lakanoissaan, hänen paidassaan ja kirjoitan hänen koneellaan. Miksikö olen? Koska hän pyysi mua jäämään. Ei, en suostunut heti.

Ja ei, en tosiaan tiedä mitä olen tekemässä ja juuri siksi tarvitsenkin tukea ja neuvoja. Tai edes sitä helvetin tukea. Vaikka sitten seisoisitte rivissä, tuomitsevina ja ruoskan kanssa, mutta olisitte edes siinä. Kukaan ei ole täydellinen, kaikki tekevät virheitä ja kyllä, jokainen satuttaa joskus jotain. Se on fakta.

Hyvää yötä.