KOTONA.

Viikkoni on juossut, ryöminyt ja kaikkea siltä väliltä suoraan syvimpään kusisuohon. Teen lyhyen yhteenvedon, koska koko viikon angstilasti on liian rasittava kirjoittaa ja mikä tärkeintä, vielä kamalampi lukea.

Tiistai: Lompakkoni hävisi. Illan aikana selvisi, että alakerran naapuri oli vienyt sen poliisilaitokselle. Aamulla (ilman kahvia tai mitään sokeripitoista) suoraan sinne. Ensimmäinen ongelma. Vaadittiin neljä euroa uloslunastukseen ja mulla ei ollut kuin 3,85. Tietenkään se ei käynyt päinsä, että olisin voinut tuoda sen jälkeenpäin tai saanut laskulle. En saanut lompakkoani ennen iltapäivää. Sen lisäksi selvisi, että pankkikorttini oli viety. JUMALAUTA! "Lievästi" harmitti.

Torstai: Äärimmäisen rankka päivä töissä.

Perjantai: Länkkärin parkkihallissa kolhaisin kartturinpuoleisen oven tolppaan väistäessäni pakettiautoa, joka ajoi kuin maailmanomistaja keskellä tietä. No, ovi on nätisti sisällä ja nauraa oikein iloisesti. Onneksi Ässä lupautui nakuttelemaan sitä. Miehellä ei muutenkaan ole kaikki hyvin, joten arvostan elettä todella. Etenkin, jos ovesta tulisi - ei nyt entisen veroinen - mutta siedettävä kuitenkin.

Että silleen. Uskallan vain aavistaa, mitä tästä illasta tulee. Olen sentään selvinpäin, koska huomenna on työpäivä. Ärsyttää hieman, olisin toivonut erilaista vappua. Kyllähän tässä ehtii, mutta silti.

Kesäduuni sentään varmistui. Odotan innolla, koska pääsen työharjoittelusta pois. En vihaa työtäni, mutta sanotaanko niin, että välillä tuntuu vastenmieliseltä. En ole tehnyt oikeastaan ollenkaan niitä töitä, joita tulevaisuudessa ja etenkin näytössä tulen tarvitsemaan. Fyysinen työ on sinällään ihan jees, koska kuntoni on parantunut (miinus kipeytyvät lihakset) ja olen onnistunut ruskettumaan hiukan, mutta rajansa kaikella.

Ainoa asia, mikä koko hommassa stressaa on se, että jos en pääse ruotsista läpi, se on kakkosvuosi uusiksi ja sen jälkeen Maisa sanoo soronoo ja irtisanoo itsensä koulusta.

On siis ryhdistäydyttävä, puhuttava pomon kanssa, opeteltava ruotsi ja nieltävä ylpeys, kiukku ja ikävä.

Sanoisinko, että piece of cake - tilanne?

- Masunasu.