Mistähän aloittaisin? Tämä viikko on mennyt kokonaan päin helvettiä heti maanantaista alkaen. Jokainen päivä on tuonut oman pikantin lisänsä soppaan, joka kiehui yli myöhään maanantaiyöllä. Jokainen hetki on lisännyt tuskaa. Jokainen kavereiden kanssa vaihdettu ajatus tai sana on pistänyt miettimään, harkitsemaan, kyseenalaistamaan. Siksi mä päädyin maanantaina soittamaan Topille. Vähän ennen puolta yhtätoista, mä tartuin kännykkään ja otin yhteyden Topiin.

Olin päivällä kirjoittanut lapulle, mitä aikoisin sanoa, koska tiesin jo valmiiksi, että kaikki enemmän tai vähemmän järkevät ajatukset katoaisivat, kun kuulisin Topin matalan äänen puhelimesta. Luin lapun hitaasti, ehkä hieman haparoiden, mutta luin kuitenkin. Loppuun päästessäni kysyin, oliko hänellä jotain sanottavaa. Ei ollut. Niin mä vähän ajattelinkin, huokaisin hiljaa. Puhelu päättyi. Laskin kännykän pöydälle. Sitten tulivat kyyneleet.

Tiistaiaamuna Santtu tuli meille, koska en halunnut olla yksin ja kaipasin tukea. Makasin sen kainalossa sängyssäni, väsyneenä, silmät turvonneena, mutta täysin tyynenä. Santtu lohdutti omalla tavallaan, piteli vain kiinni, kyseli varovasti jotain ja antoi mun puhua, jos siltä tuntui. Arvostin sitä. Hieman se heltyi dissaamaan Topin toimintaa, mutta komensin sitä lopettamaan heti. Topi ei ollut tehnyt mitään muuta väärin kuin luonut muhun turhia odotuksia. Mä olin antanut sen tapahtua, hölmö kun olen.

Kouluun lähtö tuntui vaikealta, mutta en halunnut jäädä tuijottelemaan seiniäkään. Porukka tuli halaamaan, sanoi jotain ystävällistä. Mitä pidemmälle päivä kului, sitä enemmän piristyin ja nauroin. Kunnes yhdentoista aikaan, istuessamme alakerran röökipaikalla, vatsalaukkuni kääntyi ylösalaisin. Nessu vilkutti iloisesti jollekin. Ja kun näin kenelle, sydämeni pysähtyi hetkeksi, vannon sen. Topi nousi portaat ylös hitaasti, tupakkaa sytyttäen, niin hyvännäköisenä, että teki pahaa katsoa. Santtu vilkuili mua huolestuneena, mutta pudistelin päätäni hymyilin. Kyllä mä pärjäisin. Aivan varmasti.

Topi katsoi mua arkaillen ja epäröiden, jotenkin pahoittelevasti silmiin ja nyökkäsi. Mä vastasin pienellä hymyllä ja nieleskelin kurkkuni kosteaksi. Sanoin sille, etten tarkoittanut sitä, etten haluaisi enää nähdä häntä. En yksinkertaisesti pystyisi siihen. En kykenisi lakata ajattelemasta. Se vaikutti helpottuneelta. Illalla mesessä se tunnusti, että sitä oli oikeasti hetken pelottanut kohdata mut.

Ja samana iltana laitoin sen ahtaalle. Pakotin sen vastaamaan kysymyksiin, joiden kanssa olin tulla hulluksi. Oikeat tunteesi? Mikä olen sulle? Mitä sä haluat musta? Onko mulla ikinä mahdollisuuksia? En saanut vastauksia, jotka olisin toivonut kuulevani, mutta ainakin olemme molemmat kartalla. Yhteenvetona tilanne on tämä: me olemme hyviä ystäviä, joilla on suurempia tunteita mukana, mutta mitään ei tapahdu. Miten kestän tilannetta? Se on tyhjää parempi. Otan mielummin pienen osan jostain mitä en voi saada kuin olen ilman kokonaan.

Ainoa, mikä huolestuttaa, on viikonloppu. Nessulle ei taaskaan päässyt yöksi, joten Topi tarjoutui majoittamaan mut pe-la välisenä yönä. Siinä ei ole ongelmaa. Sen sijaan siinä, että joudun nukkumaan humalassa puolialastoman äärettömän vetoavan ja seksikkään miehen vieressä, on ongelma. Viime viikonloppu meni miten meni. Pelkään, että raiskaan sen. Menen rajan yli. Teen jotain peruuttamatonta. Kusen koko homman kuutamolle. On yritettävä hillitä itsensä tai muuten joudun nukkumaan sohvalla. Oikeasti pelkään itseäni niin naurettavalta kuin se kuulostaakin.

No, hymyillen kohti sotaa. Katsellaan mitä tapahtuu. Tai kun ei tapahdu. En tiedä. Huoh.

Niin joo. Tänään saatiin asiat selviksi myös Kikin kanssa. Ehkä se tästä...pikkuhiljaa. Luotetaan siihen.

Ja ps:

"You're on the phone with your girlfriend,
She's upset
She's going off about something that you said
She doesnt get your humour like I do

I know your favorite songs and you tell me about your dreams
I think I know where you belong. I think I know it's with me.

Can't you see that I'm the one who understands you?
Been here all along so why can't you see?
You belong with me

Have you ever thought just maybe
You belong with me."