Jaahas. Tänään olisi sitten tarkoitus ottaa jälleen suuntimaksi kotikaupunkini Turku. Viikonloppuni täällä ei ollut mitenkään mainittava, mutta kerronpahan silti.

Hyöty: Sain vaihdettua keittiöön verhot. Ja eilen näin Emppua. Huvi: Simsiin tehty perhe, josta on lähtöisin neljä sukupolvea. Ja hemmottelin eilen itseäni ja ostin Frendien kolmannen tuotantokauden ja Yön Ritarin. Lisäksi Emppu jalomielisesti lupasi, että saan lainata Saksikäsi Edwardia. Ensi viikon jälkeen rakennan itselleni parvekkeen, ostan sinne laajakuva-tv:n ja istuudun nauttimaan leffoista samalla kun särvin kylmää juotavaa. Ah, ihana harha!

Huomenaamulla herätys epäinhimillisen aikaisin ja auton nokka kohti Torniota rakkaan sisareni kanssa. Hieman epäilyttää koko matka. Me tullaan kyllä ihan hyvin toimeen, mutta en ihan luota siihen, että istutaan samassa kopassa yli kymmenen tuntia ja sen lisäksi vietän pari ylimääräistä päivää hänen kanssaan.

Yritän olla positiivinen ja olen asennoitunut niin, ettei mun pitäisi poksahtaa ihan pienestä. Iltaisin olen istuutunut yksiöni lattialle risti-istuntaan, ottanut muinaisten gurujen henkisyysasennon ja harjoitellut itseni hillitsemistä (eli siis sisään-ulos-hengitystä ja alkeellista joogaa). Toisinaan onnistuu, yleensä silloin kun Helmi nukkuu, eikä tee mitään triviaalia kuten

a) nypi mattoja
b) huuda heikkopäisenä ruokaa/ulos/huomiota
c) sekoile lelujensa kanssa
d) tee hyökkäyksiä kohti heiluvia varpaita

Kuten jo aikaisemmin mainitsin, mä olen yöeläin. Pari yötä on tullut valvottua aamuun. En yksinkertaisesti saa unta. On liian valoisaa ja liian kuuma. Tämä mun kämppäni on kuin helvetin esikartano. Patterit on käännetty kiinni, ikkunat lepattaa auki ja tuuletin hyrrää täysillä. Tuntuu, että kuuma ilma on liimautunut seiniin. On tosi inhottavaa pyöriä sängyssä hikisenä ja etsien viileää kohtaa lakanalta. Mä en tajua, miten Helmi pystyy änkee peiton alle nukkumaan. Luulis, että sillä ainakin on kuuma. Turkki ja kaikki.

No niin, siinä taisi olla kaikki olennainen tällä kertaa. Paitsi, sen verran vielä, että olen syönyt niin paljon suklaata, että hävettää. Yhdet farkut, mitä käytin viime vuonna Pariisissa, eivät menneet kiinni. Mun on pakko ryhdistäytyä. Pakko. Ihan pakko. Miksi kaikki lihottava on aina niin helvetin hyvää?

Mun pitää varmaan liittyä johonkin Anonyymien Suklaaholistien kerhoon. Mut sitä ennen lähden viimeistelemään pakkauksen ja suihkuun. Tomumajani näyttää siltä, kuin olisin viettänyt viikon telttaretkellä. Ei varsin mairitteleva näky.

Palaillaan!

Cheers, Mags.