Bonjour!

Hieman krapulainen naisihminen täältä NLA Cityn perämetsistä ilmoittautuu. Oli äärimmäisen mielenkiintoinen kokemus herätä päivällä yksin, vaikka vahva muistikuva kertoo, että vielä yöllä meitä oli kaksi. Ettei kukaan saa väärinkäsitystä, Krisu oli meillä yötä ja se lähti stadiin Kikin luokse. Ihmettelin vain, miten hiljaa se on oikein lähtenyt, kun en ole kuullut mitään. Selkeästi harjoiteltu kuvio.

Eilinen oli makee, khuul, tosi viilee, jätterolig ja sitä rataa. Oltiin Mikin, Hupun, Krisun kanssa nostelemassa pulloa (selvästi hyvä päivä, siis hyvästi selvä päivä!) ja kuskina meillä oli Juri. Hauskaa oli kyllä, sain kuittailtua ihan kiitettävästi ja tein Hupulle selväksi, mitä mieltä olen dissaamisesta asiasta, josta hän ei edes tiedä. No, pyysi se anteeksi ja näin. Muutenkin se oli omituisen läheinen koko ajan, vittuili viime kerrasta (voitkin tulla sitte mun kainaloon), hipsutti hiuksia ja halaili, poislähtiessämme vaati jopa pusua. Ja jätkä seurustelee! Ei, en tosiaan tunne mitään häntä kohtaan.

Tulihan siinä Krisunkin kanssa vaihdettua kännipusu (tunteeton, kuolanen, tähtäämätön hutaisu :D) ja silleen. Ihan läpällä, tietenkin. Mulla oli ihan älyttömän kivaa, enkä jaksa stressata mitään mistään, jos joku ajattelee jotain kyseenalaista tai Hupu kerskailee jollain asialla, koska kaikki kyllä näkivät eilen, että välttelin ja käänsin kaikki hellyydenosoitukset vitsiksi ja kuittailuksi. Olihan se mukavaa, ei siinä mitään, mutta en silti lämpeä ajatukselle, että musta alkaa kulkemaan juttuja, joista mikään ei ole totta. Keskittyisi siihen kisakireeseen ysivitoseensa...

Enivei, nyt tänään vaan lepoa ja ehkä pientä siivousta, jos motivaatiota löytyy. Tiedä, jos jaksaa kauppaankaan eksyä.

We'll see!

- Maisaduke.