On siis vuosi 2011. Menee taas tovi opetella kirjoittamaan ykkönen nollan sijasta. Uudessa vuodessa on se hyvä puoli, että aina voit aloittaa alusta. Selvittää asiat, lopettaa suklaan syömisen (tai ainakin yrittää), tehdä kaikkea, mitä et edellisenä vuotena tehnyt. Lupauksien tekemiseen en ryhtynyt, koska en onnistu ikinä pitämään niitä. Jatkan samalla metodilla kuin tähänkin asti: lupaan yrittää.

Eilen oli ehkä mahtavin uusi vuosi. Huolimatta siitä, että sain kuulla olevani laiska horo - ja myöhemmin mainitsin siitä jokaiselle, nöyryyttävää - ja jälkeenpäin ajateltuna uskon sen olleen läppä. Ja vaikka ei olisikaan ollut niin mitä sitten? Mutta eniten mua huolestutti reaktioni. En ollut kovinkaan suuressa humalassa, mutta kuullessani lauseen, verenpaineeni nousi välittömästi. Oikeasti tunsin kuinka veri syöksähti kasvoihini ja kiukku alkoi sykkiä huulissa. Onneksi olimme juuri lähdössä, koska mulla on sellainen olo, että olisin saattanut elämäni ensimmäisen kerran lyödä.

Selitän mahdollisimman lyhyesti tapahtumakalenterini. Kello kolmelta Miki tuli hakemaan. Mentiin Nitalle syömään ja aloittelemaan. Viiden jälkeen Nitan faija heitti meidät Maxille. Hengailtiin siellä kymmeneen asti musiikkia kuunnellen ja kuvia ottaen ja yleisesti sekoillen. Kymmeneltä yritettiin soittaa Mikille, mutta se ei vastannut. Seistiin parkkiksella ja ammuttiin huikeat kaksi rakettia. Sitten lähdettiin kävelemään torille, kun kyllästyttiin odottamaan ja kylmäkin alkoi tulla.

Ei päästy katsastuskonttoria pidemmälle (Maxin kämpältä joku sata metriä) kun Miki ilmoitti tulevansa aivan juuri. Jäätiin siis odottamaan siihen. Kymmenen minuutin aikana puhelimeni villiintyi.

Lusse: "Missä olette?"
Kaksi minuuttia.
Lusse: "Ootteks te kohta täällä? Kiti haluis nähdä sut."
Santtu: "Me ollaan nyt keskustas."
Lusse: "Koittakaa nyt pistää vauhtia."

Kieltämättä aika imartelevaa. No torille päästyämme meinasin heittää selälleen, kun Kiti juoksi kohti ja hyppäsi syliin. Se halasi mua niin lujaa, että olin tukehtua. Sen jälkeen Lusse pahoinpiteli kylkiluuni mustelmille ja lopuksi kävin halaamaassa Santtua ja Kikiä. Sen masu oli muuten aika symppiksen näköinen. Alkoi melkein itkettää. Se on kuulemma poika.

Hengailtiin ja fiilisteltiin torilla. Räpä tuli paikalle Eskon autolla. Sieltä tuli Hupua ja Räpää ja halasin molempia uuden vuoden kunniaksi. Itse asiassa halasin koko illan aikana varmaan kolmeakymmentä ihmistä, joista kaksikymmentä kuusi oli kundeja. Hienoa Maisa.

Sitten Vegas kutsui ja mentiin Pexin bileisiin. Porukka oli niin törkeässä jurrissa, että ei tajunnut maasta eikä taivaasta mitään. Halasin Rebeä (tyttö) ja uuden vuoden vaihtuessa halasin koko kämpän läpi. Viimeisenä Ässää, se näytti siltä kuin juttelisi Sid Viciousin kanssa henkeviä.

Lähdettiin Masuunin kautta torille, jossa törmäsin Dolpiin ja muuhun nappulajengiin. Dolpikin hyppäsi kaulaan ja heilutti mua ympäriinsä. Sitten sieltä tuli jotain sen kavereita, Aki ja Miksu halaamaan. Dolpi veti mut syrjemmälle ja antoi pikaraportin sen ja eksänsä suhteesta. Mä olin ihan mykistynyt, kun en ollut kuullut koko asiasta mitään. Kysyin, että pärjääkö se. Se sanoi pärjäävänsä, mutta ei kuulostanut ookoolta. Halasin sitä monta kertaa ja yritin lohduttaa, mutta mä oon siinä niin onneton. Miksu tuli aukomaan, että yritänkö iskeä Dolpia ja vastasin, että en koska se on mun broidi. Täydestä meni. :D

Jossain kolmen paikkeilla vaihdettiin Ekin ja Kikan autoon. Puoli neljältä ilmoitin haluavani tutimaan. Olossakaan ei ollut kehumista, koska Ekin subbarit on jäätävät. Oikeasti. Tärykalvot melkein hajoaa ja hiukset lähti päästä. En edes valehtele. Tunsin kuinka ilmavirta heilutti hiuksia.

Semmonen. Nyt vois jutella hetken Dolpin kanssa ja sitten mennä tutimaa. Tää päivä on muutenkin pyhitetty darralle, huonoille leffoille ja hapankorpuille.

- M.