Yritetäänpäs taas nousta täältä angstin kuopasta. Yritetäänpäs ajatella positiivisesti: kesä tulee ja aurinko paistaa. Yritetäänpäs sivuuttaa kaikki negatiivinen ja vain hymyillä. Siis mitä helvettiä ihmiset oikein odottaa mun tekevän? Että mä vaan irroitan naamion ja voíla, uusi ihminen astuu parrasvaloihin?

Myönnetään, tää viikko oli parempi. Huimasti parempi. Maanantaina puhuin Sanchon ja Sofin kanssa, tiistaina Santun, Kikin ja Nean. Nyt ne tietää. Vähän pelotti kertoa, jakaa itsestään se pimeä puoli, johon ei aiemmin ole päässyt kukaan ylimääräinen. Tuki tuli tarpeeseen. Tiistaina jäätiin koulun pihalle odottamaan bussia (tai mä seisoin seurana). Santtu kyseli tarkemmin tästä mun masennuksesta. Siinä sitten vinguin kuin pistetty porsas ja takeltelin jotain täydentävää. Se halasi, melkein itki ja sanoi, etten mä saa mennä pois, koska merkitsen ihan mielettömästi.

Tuntui sanoinkuvaamattoman hyvälle kuulla se ääneen. Että en olekaan arvoton ja välinpitämätön. Että mullakin on joku paikka. Että mulla on ystäviä. En aina tiedosta sitä. Mun täytyy kuulla se välillä. Sanoin sen.

Kaiken tämän tunnepitoisen viikon päätteeksi, taidan olla ihastunut. Minä. Ihastunut. Absurdia. Siitä on...aikaa. Viimeksi kierin vuoden verran siinä samassa ihmisessä, ennen kuin ymmärsin irrottaa. Mutta tämä tyyppi tuntuu ymmärtävän mua. Tiedän kuulostavani kliseiseltä, kun sanon, että se on erilainen. Mutta se on. Se tajuaa, mitä mun päässä liikkuu. Se osaa puhua. Sillä on mielipiteitä. Jumalauta, se on kaikkea muuta, kuin mun ikäiset kundit. No, onhan sillä kolme vuotta enemmän ikääkin.

Okei...pelottaa sanoa ihastunut. Ehkä kiinnostunut olisi lievempi? Joo, se on hyvä. Kiinnostunut. Olen kiinnostunut miehestä. Vau. Koulussa on pörrännyt jos jonkinnäköistä kaksilahkeista, mutta jostain syystä mua ei ole napannut kertaakaan. Onhan siellä joo hyvännäköisiäkin yksilöitä, mutta kun ne avaa suunsa...pum. Se loppuu siihen. Vittu vittu vittu koska ryyppää vittu kun vittu. Sellaista tekstiä. Hurmaavaa. Ei iske.

No joka tapauksessa...Näihin tunnelmiin. Ehkä joskus kerron enemmän, jos tämä kehittyy. Toivon sitä.

Cheers, M.