En oikeastaan tiedä mistä aloitan. Jotenkin tuntuu olevan paljon ja ei mitään kerrottavaa. Ehkei mitään maailmoja mullistavaa, mutta olennaista kuitenkin. Voisin joskus puhua jostain muusta kuin ikuisista angsteistani tai ihmissuhdesopista. Ihan vaan vaihtelun vuoksi.

Aloitetaan ykkösestä.

1. Ikuisuusprojektini alkoi jälleen ja eilinen päivä meni oikein onnistuneesti. Kävelin Cittarilta yhden synnin painoisen kauppakassin kanssa kotiin ja lähdin illalla reippaalle lenkille. Tänään menikin kaikki enemmän päin vittua. Nita sai houkuteltua mut Rolls'iin, jossa söin itseni virtahevoksi ja olin oksentaa, kun nousimme pöydästä. Ei ole varmaan ikinä ennen ollut noin isoa morkkista yhden tuplajuuston jälkeen. Kerta se on ensimmäinenkin. Katumusta purettiin lenkkipolulla, jossa vanha sotavammani päätti alkaa kiukuttelemaan, joten puoliksi klenkkasin ja puoliksi laahustin lenkin loppuun. Koska olin päättänyt. Itkeä saa, luovuttaa ei. Eräs viisas pieni Suffeli sanoi näin.

2. Mandilta tuli omituinen, ajatuksia sekoittava viesti. Dara tulee ehkä kotiin. Mitä helvettiä? Miksi? Miten? Vuoden jälkeen? Mä en tajua! Olin lievästi sanottuna hämmentynyt ja todennäköisesti tulen miettimään asiaa heela natten, tapojeni mukaan. Ei puhettakaan, että onnistuisin keskittymään johonkin muuhun tai sulkemaan aivokoppani kokonaan.

3. Mua vaivaa jokin. Koko viikon päätäni on särkenyt sanoinkuvaamattoman paljon, eikä se lähde Buranalla, ei Aspirinilla, Panadolleista puhumattakaan. Siirrymme laillisiin huumeisiin ja otamme yhden ison, pahanmakuisen ja sinisen unitipun, jolla varmasti lähtee taju kankahalle. Ei se uni oikeastaan ole ongelma, vaan se vihlonta ja jomotus. Tulen hulluksi. Ihan oikeasti. Olen joka päivä kiukutellut ja äksyillyt, mutta pakottanut itseni olemaan koulussa loppuun asti. (Vain tämä viikko, sulla ei ole huomenna, kestä nainen kestä!) Varasin lääkäriajan ihan muista syistä, mutta onhan se hyvä tarkistuttaa, mikä nupissa on vialla. Toisin tohtori on vapaana vasta syyskuussa, eli siihen asti jännätään ja kidutaan. Sounds like a....hell.

4. Keskiviikkona on ukon broidin synttärit ja uteliaisuudesta halusin mukaan. Sinne tulee lähinnä faijan sukulaisia, sellaisia, ketkä olen nähnyt alle kaksivuotiaana ja joista en muista mitään. Puhdas mielenkiinto sai mut änkeämään kekkereihin. Koska faija on muuttunut negatiiviseen suuntaan taas. Se käyttää musta lempinimiä, joita en siedä ja haluan tarkistaa, millä meiningillä se mut sinne vie. Ja etenkin, millä meiningillä armaat sukulaiset ovat. Minähän tässä olen se 'switzerland' ja uhri, mutta mitä yhtään faijan sukua tiedän, kaunaa saatetaan kantaa yhä. Eli hiukan varauksella liikenteessä. Sen lisäks faijasta on tullut taas jotenkin...öö...miten sen nyt sanoisi? Se on ylpistynyt liikaa hengatessaan mun kanssa. Ihan kuin se olettaisi, että vain koska me ollaan taas väleissä, kaikki on kuten ennen. Väärässä on. Mikään ei ole niin kuin ennen.

5. Eelis ja Kiti eivät ole suurempi ongelma enää.

6. Huomenna on perjantai, eikä mulla ole aavistustakaan mitä teen. En halua olla kotona ja haluan, mutta toisaalta olis kiva mennä viihteelle, mutta kun ne kalorit ja toisaalta taas pari sidukkaa ei tunnu missään. En tiedä, kenen seuraan lyöttäydyn ja kuka jää vinkumaan, en tiedä suunnitelmista tai mistään mitään. Inhoan, että mietin aina liikaa viikonloppua ja loppujen lopuksi en tee mitään, koska käytin kaiken energian pelkkään suunnitteluun. Onneksi uusi elämäni alkoi juuri, joten aion ammentaa itsestäni spontaanisuutta.

7. Haluan reissuun. Australia, Amerikka tai Kap Verde. Kiitos, ei muuta. Taidan pistää loton sisään.

8. Pää räjähtää taas, joten menen ottamaan sen sinisen unitipun ja menen tutilullaamaan. We'll see.

- Masu.