Alkuun heti info: Topi ja Ava erosivat tänään. Mitään riemunkiljahduksia on turha odottaa. Mä pikemminkin järkytyin. Rupesin syyttämään itseäni. Kelasin kaiken mahdollisen läpi kaikesta mahdollisesta. Kuuntelin puhelua sydän hakaten, kurkkua kosteaksi nieleskellen, tuijottaen Siwan seinää tyhjin silmin. Ava ei halunnut jatkaa. Ei nähnyt heidän suhteellaan tulevaisuutta. On ilmeisesti kuullut jotain paskapuheita. Ne leviää nopeammin kuin rutto. Topi olisi halunnut jatkaa. Yritti saada sen syyslomalla tänne, yritti saada sen näkemään, että välitti. Ava ei halunnut.

Näin Topin silmistä, että se oli hajalla. Puhelun loputtua se sanoi ensimmäiseksi raivosta tärisevänä: "Ja se paskanpuhuminen Karkkilassa loppuu nyt. Turha kenenkään väittää, että oon mikään pleieri." Enempää en muista. Taisi se jotain sanoa, että pysyy sinkkuna tästä ikuisuuteen. Siinä sivussa takapenkkiläiset JB ja Jimi intoutuivat dissaamaan naisia. Mä en sanonut mitään. En katsonut edes kohti. En ollut tässä maailmassa. Mietin vain, että ryssin koko homman totaalisesti.

Meidän pihalle päästessämme sanoin Topille, että haluun jutella sen kanssa nopeasti. Eksyimme rapun eteen ja mä kysyin, että mitä oikein tapahtui. Se selitti suurpiirteisesti, sanoi haluavansa olla sinkku ja toivoi mun ymmärtävän. Totta kai ymmärrän. Otin hieman lämpöä siitä, että se tosiaan luuli mun hyökkäävän heti kaulaan kiinni. Noniin teinit on pois jaloista, nyt rakastutaan ja hankitaan omakotitalo. Kysyin vihaisena, että miten törkeenä se mua oikein pitää. Selvitettiin siinä asioita hetki ja erkaannuttiin ihan sovussa. Se lupasi tuoda heille jääneen paidan viikolla.

Rehellisesti sanottuna on helpottavaa, että tilanne on auki. Kumpikin on sinkkuja, eikä tarvitse miettiä koko ajan, että on se kakkosvaihtoehto, pikku salaisuus ja pelkkä olkapää. Mulla ei ole kiire suhteeseen. En luvannut antaa aikaa tai mitään. En pystyisi pitämään sellasta lupausta. En jaksaisi odottaa.

Viikonlopun aikana huomasin olevani onnellinen. Topi sai perjantaina oman auton ja tietysti ajelimme sen kanssa mahdollisimman paljon ja kaikkialla. Pari yötä valvoimme aamukuuteen. Eilen saatiin kuningasidea lähteä Forssaan moikkaamaan jotain sen tuttuja. Kello oli vähän yli kolme yöllä. Ajeltiin Porintietä pitkin, oli helvetillinen sumu, katuvaloja vain paikoitellen. Kuunneltiin musiikkia, laulettiin, naurettiin ja juteltiin niitä näitä. Oli ihan mieletön fiilis.

Ja tänään...päivällä. Mä tajusin, että ei jumalauta. Olen rakastumassa siihen. Voi helvetinhelvetinhelvetti. Yritin rauhoittaa itseni. Yritin kieltää ajatuksen. Yritin miettiä jotain muuta. Tuloksetta. Kyyneleet nousi silmiin. Topi tietysti veti mut lähelleen, kyseli mikä tuli ja mä en kyennyt puhumaan. Sanoin haluavani olla hetken yksin. Se lähti vessaan ja mä jäin kasailemaan itseäni. Voi vitun vittu. Äärimmäisen huono hetki alkaa syventämään tunteitaan.

Olen siis syvällä suossa. Taas kerran. JUMALAUTA.

Tältä erältä ei enempää.