Topi ja Nessu seurustelevat.

Yksi lause riittää kertomaan kaiken. Ja jos ei riitä, niin miten helvetin tyhmä sä olet?

Tajusin sen perjantaina. Topin piti hakea mut puoli kuudelta Santulta. Puoli kahdeksankaan aikaan jätkää ei näkynyt missään. Soitin, että nyt pitäisi päästä pois, Kiki ja Santtu haluavat viettää aikaa kahdestaan ja pikkumies menee nukkumaan puolentunnin sisään. Almera käyntiin ja tänne! No se tuli. Ensimmäiseksi huomasin sydämenkuvat sen kädessä. Niitä se esitteli oikein antaumuksella. Ja kun lähdimme pihasta, se sanoi: "Ei voida mennä kattoo nykästä, koska mulla ei ole rahaa." Tarjouduin maksamaan hänet sisälle. Ei kelvannut. Ei, koska tietenkin piti mennä Nessulle.

Vitun jätkä saatana! Mä venasin sua kaks tuntia, sä lupasit tulla puoli kuus ja et viitsinyt edes ilmoittaa, ettet tule.

Ilmoitin tylysti, että Nummelaan tiemme siis vie, kiitos. Päästiin tankille, niin se sanoi varovaisesti, että voi heittää mut yölläkin himaan niin ei tarvitse kotona yksinään olla.

Ritarillista! Viimeinkin ajattelit mun tunteita!

No, mulle se oli yksi ja sama. Menimme siis Nessulle. Ja siellä mä tajusin koko kuvion. Kaikki ne katseet, lauseet ja Nessun elehtiminen tupakalle. Se avasi keskustelun lauseella: "Mahtaakohan Pexi olla tosissaan mun kanssa?"

Oli vaikea pitää pokkaa, koska olimme juuri Kikin ja Santun kanssa puineet asiaa. Että Pexi lentää viimeistään ensi viikolla kuin leppäkeihäs. Löimme jopa vetoa femmasta. Kyllä, alennuin siihen. Santulta paljastui muutakin. Topi ei halua hengata kanssani, koska alan käymään liian läheiseksi ja tärkeäksi.

Mä tiesin! Se jätkä on niin supussa tunteidensa kanssa, ettei itsekään tiedä mistään mitään. Heräisi jo todellisuuteen! Tämä ei ole mitään vitun nintendo-peliä, jossa saa aina uuden mahdollisuuden.

Ja sen lisäksi se oli laittanut Avalle viestiä, että haluaa yrittää uudestaan.

Haha, kuka se sanoikaan, ettei ole peluri?

Lauantaina ne jättivät mut torille seisomaan tunniksi. Onneksi kuskilla ei ollut mikään kiire, että saatoin istua autossa, muuten olisin joutunut pakkaseen. Vain sen takia, että Topi ei JAKSANUT kiertää keskustan kautta, kun lähti sisareltaan hakemaan Nessua. Ei jumalauta! Muutenkin koko lauantai meni puihin. Tupareihin emme menneet, koska Nessulle tuli joku konflikti. Mä olin vetänyt aiemmin päivällä selkäkipulääkkeen ja laskeskelin tunneissa, ettei se enää illalla vaikuta. Väärässä olin. Juotuani melkein pullollisen giniä, olin sekaisin kuin seinäkello...ja äärimmäisen vittuuntunut, koska Topi ja Nessu istuivat takapenkillä melkein sylikkäin.

Mun edessä? Mun edessä! Vittu jotain rajaa!

Sammuin autoon ja Ekillä meni hermot muhun, en vieläkään tiedä miksi. Ilmeisesti olin mätkinyt Topia takaraivoon aiemmin ja sekin läppäsi sitten mua. Meidän suhteemme on äärimmäisen terve. No kuitenkin, ne lähti viemään mua kotiin. Nummelaan. Matkalla havahduin siihen, että Vihdin kyltti meni ohi. Sanoin, että muuten hyvä idea, mutta mulla on avaimet Topilla. Takaisin Karkkilaan. Ne jätti mut yksin eteiseen ja lähtivät. Mä kompuroin yläkertaan ja romahdin wc-pöntölle oksentamaan. Oksensin lavuaariin ja uudestaan pönttöön. Ryömin hakemaan yöpaitaa. Sammuin vessan lattialle...kyljelleen onneksi.

Mä pidin susta huolta viime lauantaina, vaikka sä olit ihan vitun ärsyttävä. Mä seisoin pakkasessa, pelkässä hupparissa, sun vierellä ojan pohjalla ja katsoin, ettet tukehdu tai sammu. Tajuatko sä!? Ja sä jätit mut yksin! Mitä jos mä olisin tukehtunut oksennukseeni? Sun mutsillas olis ollu karu herätys aamulla. Ai niin. Sehän olin vain minä. Ei merkitystä.

Heräsin parin tunnin päästä mahtavaan laskuhumalaan ja kylmyyteen. Topi ei ollut vielä tullut. Nousin ylös, oksensin uudestaan ja kömmin sitten sänkyyn. Vedin kaikki kolme peittoa päällekäin ja nukahdin joskus neljän aikaan. Heräsin kuudelta. Topia ei vieläkään missään. Tiesin heti, missä se oli. Laitoin Santulle viestin: "Voi olla, että Pexi lentää jo ensi viikolla ku leppäkeihäs. Topi ei tullut yöksi himaan."

Nukahdin joskus seitsemältä, heräsin kymmeneltä siihen, että Topin mutsi tuli koputtelemaan ja kyselemään missä Topi on. Öö villi veikkaus että Nessulla. Voisinko soittaa? Öö...En. Todellakaan. Ei huvita puhua kummankaan kanssa.

Sen sijaan soitin JS:lle, että heittäiskö se mut yhdeltä Nummelaan, koska en tosiaan ole jäämässä odottamaan kolmeen asti, että mutsi tulee hakemaan. Lupasin vipata bensarahaa. JS myöntyi. Mä kävin suihkussa, join kahvia ja söin päänsärkylääkkeen, hengasin Topin vanhempien kanssa ja katselin formuloita ja lätkää. Puoli yhdeltä he tulivat. HE. Topin isä tuli sanomaan mulle, että ne meni yläkertaan (Topi ja mikäs sen tytön nimi olikaan? Hah!) Vastasin joo ja jatkoin lätkän katsomista. Kaksikymmentä vaille laitoin JS:lle viestin, että tulee jo. Hetken päästä se soitti, että on parkkiksella parin minuutin päästä. Sanoin heipat Topin faijalle ja lähdin.

Sunnuntai-illalla helvetti repesi. Kahdeksalta Santtu laittoi viestin, että Pexi lensikin jo tällä viikolla. Ja että Topi ja Nessu seurustelevat. Mä romahdin täydellisesti. Jalat lähti alta, en meinannut saada henkeä, aloin itkeä. Soitin Sofille. Sen jälkeen soitti Kiki. Ja sen jälkeen soitin Roselle. Ja sitten soitti Santtu.

Nessu oli kuulemma kysellyt Kikiltä, että olinko mä vihainen ja uskaltaako mulle laittaa viestiä.

Pysy kaukana musta. Mä luotin suhun. Mä kerroin sulle elämästäni, näytin arpeni, sanoin olevani lopussa ja viittää vaille valmis lopettamaan kaiken. MÄ VITTU LUOTIN SUHUN! Ja sä puukotit mua selkään? Että olenko vihainen? En tietenkään. Miksi olisin?

Maanantaina ilmoitin, ettei musta ole töihin. Eilen kävin terkkarilla kertomassa kaiken. Se antoi loppuviikon vapaaksi. Sanoi, että parempi näin. Olen samaa mieltä.

Eilen menin Karkkilaan Santun seuraksi, kun se sitä pyysi. Topi heitti sen linjurille, olin palauttamassa hänen kamojaan, kun Santtu käveli vastaan ja otti ne. Topi oli sanonut "Ihan sama tuoko se niitä. Pidä sä ne." Okei? Miten vaan. Jos olisin tiennyt, olisin pitänyt ne itselläni. Leffat oli hyviä ja huppari hieno. Ja Nessukaan ei moikannut, vaikka käveli takaa. Tällaista toimintaa.

Mitä te kuvittelette tekevänne? Mä en ole tehnyt yhtään mitään, miksi mulle pitäisi olla vihainen? Jos te yritätte tehdä musta jotain syntipukkia, niin voi hohhoijaa, aikuistukaa jo. Ostakaa edes peili. TE tässä ryssitte. TE riskeerasitte ihan helvetisti. TE puukotitte selkään.

Ei tässä mitään. Tietenkin mun pitäisi vain hymyillä, sanoa kaiken olevan okei ja että tietenkin minkään ei tarvitse muuttua, jatketaan kuten tähänkin asti. Nukutaan vaikka samassa sängyssä, sulassa sovussa, lusikassa vielä.

Ettekö te vitun idiootit tajua, että mua sattui!? Noin ei tehdä, ei ystävälle. Ei kenellekään. Topilta osasin melkein odottaa jotain pohjalukemaa vastaavaa toimintaa, mutta Nessu, sä olit pettymys. Mä todella ajattelin, ettet sä vajoa noin alas. Oletko sä koskaan miettinyt, että miksi sulla on huoran maine? Turha sitä on itkeä. Niin makaa kuin petaa. Ja oletko sä tullut ajatelleeksi, että tota mainetta ei ihan helposti pois pestäkään?

Ihan sama. En ole vihainen, enkä katkera - en enää. Vain helvetin pettynyt molempiin. Moikkaukseen pystyn, mutta aikaa en tahdo heidän kanssaan viettää. En vielä. Ja anteeksipyyntöäkin odotellaan. Koska Topi sanoi mulle: "Haluan olla vain ystävä, koska en pysty seurustelusuhteeseen juuri nyt." Juu, et näköjään.

Mä en jaksa ymmärtää enää mitään. Yhdenkin kerran, kun kuulen, että pitää ymmärtää niin ei jumalauta! Tai anna aikaa ja tilaa. Nyt riitti.

Ehkä Nessu pitää perinteistä kiinni ja ensi viikon sunnuntaina Topi lentää kuin frisbee. Multa on turha tulla vinkumaan anteeksiantoa ja uutta mahdollisuutta. Tuli, oli ja meni. Olisit pitänyt silloin. Mä en ole mikään taksi, joka tilataan paikalle silloin, kun itselle sopii.

Toisaalta, nyt kun Topi on taas varattu, niin voitaisiin vetää koko homma uusiksi. Mä olisin taas se pikkusalaisuus. Ehheh? Läppä oli. Tunteet kuoli hyvin tehokkaasti näiden parin päivän aikana. Ja toi digiboxi, pahan alku ja juuri, lähtee täältä joko a) huomenna tai b) lauantaina. Käyn mälläämässä sen Karkkilan torille. Laitan lapun "Greetings from Nummela, voitko tsekata, tässä on jotain vikaa."

Mä sanoin sille elokuussa: "Mitä tahansa teetkin, älä ikinä leiki mun tunteilla." Vastatkoot nyt seurauksista.

P.S No voi yhyy!

P.P.S Ja nyt löyty sanatkin:

Lupasit mulle ikuisen
Loppuun asti kestävän rakkauden
Mitään saanut en kuitenkaan
Pelkän ikävän ja tuskan vaan
Suhun luotin, sua rakastin
Olin hullu sen huomasin
Pelkkä lelu olin sulle vain
Hyväks käytit rakkauttain
Sä annoit ymmärtää
Että olisin jotain tärkeämpää
Kuin mitä olevani kuvittelinkaan
Sä sait mut nauramaan
Valhees toivat ilon mun elämään
Elämään, jonka heität nyt menemää

Apulanta - kiitos tästä tunteen kuvailusta!