"Still yours...after all."

Sä et tunnu ymmärtävän, mitä mä haluan. Sä seisot huoneen toisessa päässä, rennosti seinään nojaten, toinen käsi työnnettynä farkkujen etutaskuun. Sun hiukset peittävät toisen puolen kasvoista, ei kuitenkaan sitä puolta, jossa kaarehtii ovela hymy. Sun nahkatakki tuoksuu etäisesti partavedeltä ja tupakalta. Mä nielaisen kuuluvasti. Sydämeni takoo rintalastan alla painostavasti. Tunnen alkavan vapinan polvissani. Mä en saa ratketa nyt.

Sä poltat tupakkaa hitaasti, puntaroivin imuin. Mä seuraan, kuinka kätesi vie savukkeen huuliesi väliin, täydellisten pehmeiden huulien väliin ja kuinka huulet sulkeutuvat sen ympärille. Mä tunnen kurkkuni kuivuvan. Sä puhallat savua suupielestä ulos, katse etsiytyy muhun ja silmissä välähtää.

- Kerro nyt, sä pyydät varmalla, hiljaisella äänellä. Mä hätkähdän ja parannan ryhtiäni sohvalla. Tunnen oloni avuttomaksi saaliiksi. Sun silmät ahmivat mua, mun pyöreää vartaloani, jokaista senttimetriä. Kaupungin valot maalaavat huoneen satumaisen kauniiksi. Sä näytät ihan helvetin hyvältä.

- Mä en halua, kuiskaan ja ääneni särkyy. Selvittelen kurkkuani ja yritän kerätä katseeseeni uhmaa, joka jäädyttäisi Hitlerinkin paikalleen.
- Sä rikot mut taas.

Sä naurahdat, et ivallisesti, vaan toteavasti. Sä nippaat tupakan sormistasi ja käännät koko profiilisi mua kohden. Nahkatakki narahtaa, kun sä astelet mua kohti. Jokaisella askeleella tunnen pelon potkaisevan vatsassani. Peräännyn sohvan nurkkaan pieneksi palloksi ja toivon katoavani. Sä istuudut viereeni, tuoksusi on tehdä mut hulluksi. Mä imen sitä sisääni, kuin se olisi viimeinen asia maailmassa. Siltä se tuntuukin sillä hetkellä.

- Miksi mä haluaisin rikkoa sut? sä kysyt. Kosketuksesi saa mut sävähtämään, pakenemaan kauemmas. Siinäpä se. Miksi? Miksi yleensä halutaan tuhota ihminen? Miksi halutaan särkeä toinen miljooniin osiin?

- Kysyitkö sä sitä itseltäsi viime kerralla? mä heitän vastaan. Tekee mieli sylkäistä, mutta maltan mieleni. Ele olisi ollut liian dramaattinen. Sä naurat taas sitä käheää, matalaa naurua, joka saa mut sulamaan. Viet kätesi hiuksiin ja pyyhkäiset niitä taaksepäin. Luoja, lopeta nyt! pyydän äänettömästi.

- Nauratko sä mulle? suutun äkkiä ja ponkaisen sohvalta ylös. – Jumalauta, nyt riitti!

Olen jo juoksemassa ovea kohti, turvaan sinulta, kyynelien polttaessa luomien takana. Teräksenomainen ote kiertyy käteni ympärille ja pysäyttää mut. Mä äännähdän tuskasta ja käännyn ympäri. Äkkiä sä olet siinä. Liian lähellä. Aivan liian lähellä.

- Älä karkaa nyt, sä komennat. Pakotat mut katsomaan silmiisi. Yritän epätoivoisesti pyristellä irti, kyyneleet ovat alkaneet valua poskilleni ja olen niin heikko ja avuton kuin ikinä ihminen voi olla.
- Päästä irti musta! melkein huudan. Kaikki voimani ovat kadonneet ja tunnen vain tärinän, joka hallitsee vartaloani julmasti. Itsetuntoni rippeet valuvat musta ulos ja mä olen kuin räsynukke. Sä vedät mut itseäsi vasten niin tiukasti, että lämpösi imeytyy kylmään ihooni. Mä olen ansassa.

- Shh, rauhoitu, sä tyynnyttelet, keinutat mua itseäsi vasten varoen. Mä nipistän silmäni kiinni, annan itkun tulla ja takerrun suhun kiinni. Sun tuttu ja turvallinen vartalosi… miten olenkaan kaivannut sitä. Kuulen sydämesi äänen. Se hakkaa tuhottoman kovaa.
- Miksi sä teet tämän mulle? mumisen kyynelieni seasta. – Miksi sä teet tämän taas?
- Mä en ikinä tarkoittanut satuttaa sua, sä kuiskaat hiuksiini. – En ikinä.
- Teit sen kuitenkin.
- Mä olen pahoillani. Todella.

Lupauksia lupausten perään. Haluaisin antaa sulle mahdollisuuden, haluaisin uskoa, haluaisin luottaa, haluaisin uskaltaa rakastaa sua. Mutta mä en voi. Ymmärrätkö? Ajatukseni kiertävät kehää päässäni. Haluaisin sanoa sulle niin paljon, mutta en uskalla. Pelkään itseni puolesta.

- Mä olen yhä osissa, vastaan. – Mä en halua rikkoontua enempää.
- Anna mun korjata virheeni.

Lause jää leijumaan ilmaan kuin sakea pöly. Kuuntelen äänesi sointia korvissani. Kuinka suloiselta se kuulostaakin. Suloiselta, mutta petolliselta. En ehdi ajatuksissani kauemmas, kun tunnen otteesi niskassani. Sähköisku sävähtää selkärankani läpi. Kätesi liukuu kaulalle, peukalo sivelee herkkää ihoa, toinen käsi nostaa kasvoni ylöspäin. Pakottaudun katsomaan sua. Sun silmäsi ovat liikutuksesta laajentuneet, upottavat ja lempeät.

Huulet koskettavat huuliani. Kuulen voihkaisun, joka pakenee minusta itsestäni. Käsi pakenee hiuksiin, vartalosi painaa mut seinää vasten. En pääse karkuun. Suudelma vie mut mukanaan ja tiedän, etten pysty vastustamaan sua enää.

Sä saat tehdä mulle, mitä ikinä haluat.

"And all I want is that you love me...as I am."

- M.