Mää en tiedä käykö tätä lukemassa enää kukaan, kun päivittelen nykyiseltään niin harvoin, mutta kirjoittelenpahan sitten vaikka omaksi ilokseni.

Kotona jälleen. Siinä on aina oma hohtonsa, kun astuu kynnyksen yli omalle maaperälleen, haistaa tukahtuneen ilman, näkee kuolemaa tekevät kasvit, hallitun kaaoksen ja tietää, että on kotona. Voi tehdä sellaisia asioita, mitä ei äidillä voi. Jättää tiskit altaaseen, muruset pyyhkimättä ja sukat keskelle lattiaa. Ah, onni on tätä.

Lyhyt käyntihän tämä on, mutta totesin ääneen, että pääni halkeaa, jos en pääse hetkeksi pois kotikaupungista, arjen ympyröistä ja äidin helmoista. Rentoutus vaatii tunnin ajomatkan ja helvetisti bensaa, mutta sen eteen olen valmis uhraamaan. Tänäänkin heräsin puoli yhdeksältä ja lähdin tunnin päästä ajamaan. Harvinaista minulta ja minut tuntevat tietävät miksi.

Ja ennen kaikkea, halusin pois työstä ja kaikesta mikä muistuttaa siitä. Eräs stadilainen mies tuli apukäsipariksi viime viikolla, kun valmisteltiin äitienpäivälounasta. No, tuli ilmi, että miehellä on jatkuva tarve päteä. Ei siinä mitään, otan neuvoja vastaan ja rakentavaa kritiikkiäkin, mutta MIKSI VOI MIKSI sen pitää puhua mulle kuin lapselle? Niin kuin Sofi totesi eilen puhelimessa: "neuvoja voi antaa niin monella tapaa." Totally agree. Miehen sävy on todella alentava ja se ojentaa ihan jokaisessa asiassa. Servettien taittelussa, aterimien asettelussa ja sitä rataa. Olin ihan varma, että saatuani haarukat pöytään, se kulkee perässäni vatupassin ja mittanauhan kanssa varmistamassa, että ne ovat varmasti suorassa ja oikeassa mittasuhteessa pöydän reunasta.

Kiivas tulisieluni joutui todelliseen puntariin, kun lauantaina, paiskittuani aamukahdeksasta saakka lähes non-stoppina duunia, sain yksityiskohtaisesti kuulla miltä kahvikuppien oikea linja tulisi näyttää. Oli äärimmäisen, vaarallisen lähellä, etten paiskannut servettipakettia miehen kouraan. Taittele itse sitten saatana, kun olet niin helvetin täydellinen! Kaiken lisäksi mies tuli krapulassa ja myöhässä töihin, joten turha mussuttaa. Pidin kuitenkin suuni supussa ja varoittelin sukulaisille ja ystäville, että kyllä se kuppi mullakin kiehahtaa yli, mutta yritän välttää tilanteita, joissa joudun miehen kanssa samaan tilaan.

Huh. Viikonlopun rankan työn jälkeen sain tämän ja huomisen päivän vapaaksi, vaikka yritin neuvotella pidennettyä viikonloppua. Joudun siis ensi viikonlopuksikin töihin, mutta sen jälkeen pääsen vapaalle ja viettämään normaalia siestaa kavereiden kanssa. Siitä onkin sitten lyhyt pyrähdys toukokuun loppuun, vapauteen ja palkalliseen työhön. OMG.

Tältä erää ei enempää kommentoitavaa.

Adios!

- Maggis.