Tämä viikko on ollut yhtä suurta oravanpyörää. Olen ollut jatkuvasti liikkeessä ja menossa, tekemässä jotain. Maanantai meni stadissa, kouluretkellä tutustumassa eri matkailualan yrityksiin (eli siis kierrettiin kaksi hotellia ja mystery shopattiin A-matkoilla) ja sen jälkeen päästiin kotiin. Äärimmäisen turhauttava ja pitkä päivä, toisin kivaa vaihtelua koulunpenkillä istumiseen ja Bubble Shooterin pelaamiseen. Meidän yritystuntimmehan ovat pelkästään niitä, koska me matkailijat ollaan käyty nämä asiat KOLMEN VUODEN aikana KAHDELLA eri kurssilla perusteellisen opettajan purkamana. Vähemmästäkin turhauttaa.

Ensinnäkin, su-ma välinen yö meni täysin vituiksi. Menin nukkumaan 22.30, unta sain 00.30 aikoihin, heräsin 3.10 katsomaan kelloa, heräsin 4.42 katsomaan kelloa ja sitten kuudelta soikin tuomiopäivän rumpu. Ylös ulos ja retkelle! Olin aamusta aika piikikäs ja inhottava.

Tiistaina oli muuten vain pitkän tuntuinen päivä. Menin suoraan koulusta Nitan kanssa Heseen (syyllinen syyllinen!!!!) ja söin itseni lihavaksi. Tuli taas oksetus-morkkis. Käytiin Cittarissa ostamassa mulle maitopurkki ja suklaapäällysteisiä cashew-pähkinöitä (syyllinen!!!) vaikka alkuperäinen suunnitelma oli uudet kengät - molemmat tennarit irvistävät ja sukat vilkkuu....noloa. Mulla ei ole varaa edes kenkiin.

Tänään kiehahti lopullisesti yli, kun vietimme jälleen yhden huonosti nukutun, tarpeettoman ja kiduttavan ärsyttävän päivän pelaamalla Super Mariota, Neverending Lightia ja Tetristä. Viimein matkailijaporukka marssi yksissä tuumin opettajalle ja sanoi, että nyt tähän on saatava tolkku. En muista (/jaksa) kaikkea mitä sanoin (huusin) tai arvostelin mutta kovaa tekstiä tuli. Armotonta. Sanoin ainakin olevani vitun kyllästynyt tähän helvetin koulubyrokratiaan, kun kukaan ei tiedä mistään mitään eikä osaa neuvoa, opettajat ovat töykeitä eivätkä viitsi selvällä suomella selittää hidasälyisille tehtävänantoa, valmistuminen on epävarmaa kun kukaan ei viitsi kertoa kursseista (opintosuoritusotehan on ihan turha...) ja että jos tahti ei muutu, niin mulla menee lopullisesti pinna.

Ihmeen välähdys. Alkoi tapahtua. Päivän loputtua opettaja pyysi meidät yksi kerrallaan huoneeseen, jossa käytiin läpi puuttuvat kurssit ja työharjoittelun perusteet sekä selvitettiin opinnäytetyötä. Mulla on vain 4 ov:ta suorittamatta! VAIN NELJÄ! Mikä helpotus! Olin sekaisin huolesta, kun kuukausi sitten kävin noutamassa opolta alustavan opso:n ja huomasin, että olen kolmessa vuodessa suorittanut vain 46 ov:ta. Miten se on mahdollista!? No selvisi, ettei kaikkea ole kirjattu ylös. Nyt on pingviini kartalla taas. Neljä opintoviikkoa menee nopeasti. 80 tunnin liikuntapäiväkirja ja yksi verkkokurssi, joka on 2 ov:n laajuinen. Pahoittelut tästä yksityiskohtaisesta selityksestä, oli pakko.

Kyllä kannatti kitua pesulassa kesä, siitä kuittasin 5 ov:ta! 

Sen lisäksi ollaan käyty Sanchon kanssa lähes joka ilta lenkillä - lyhyellä toisin kun harpotaan niin nopeasti - mutta tänään kävin yksinäni kiertämässä 40 minuutin reippaan lenkin...koska...en kehtaa myöntää, mitä söin tänään. Oikeasti hävettää. En luojan kiitos ollut ainoa, Nitakin söi. Se sanoi kävelevänsä nykyään koirien kanssa 4 km illassa...in my ass!

Huomenna äidin lihapatojen ääreen ja lisää reippailua. Oikeasti odotan liikuntapk:n aloittamista, koska se on ns. pakollinen eli pakko jumpata, että pääsee koulusta läpi (:D) Äiti kertoi kahvakuulajumpasta ja Turkuun päästäni ajattelin aloittaa taas joogan. Elämäntaparemontti, should I say.

NIIN ja sunnuntaina kävin ihastelemassa niitä pikkukuutteja. Kuin pieniä marsuja. Olin kuin lapsi lelukaupassa, vaikka yritin parhaani mukaan käyttäytyä ja esittää aikuista. Ei luoja, miten söpöjä olentoja ne oli! Hassua ajatella, että niistä kasvaa joskus pehmoleluja. :D Ja mullakin tulee olemaan sellainen. Kasvattaja oli fiksu ja rempseän oloinen, tiesi paljon ja antoi hyviä vinkkejä. Melkein neljä tuntia puhuttiin ja juotiin kahvia (ja söin mielettömän hyvää pullaa!) Lopuksi kehaisi luonnettani ja sanoi mun olevan potentiaalinen ostaja. Whii! Toisin sen toisen kasvattajan pennut ovat yhä etusijalla ja kaikki raajat ristissä toivon, että suunnitelmat menee nappiin ja saisin nappulan pääsiäisen aikoihin. Olisi vähän pitempi vapaa opettaa sitä olemaan yksikseen...vaikka onnistuu se viikonlopussakin, jos oikein haluaa tehdä duunia.

Seuraavaksi päästiinkin jännittävään osioon, kun ajelin Orimattilan pimeitä, sateenraiskaamia metsäteitä kohti sivilisaatiota. Hirvenmetsästysaikakin vielä. Mua ihan rehellisesti sanottuna pelotti mielettömästi ja yritin hyräillä pitääkseni pelon poissa. Lahden motari oli totaalisen tukossa, joten oli vain törkeästi tungettava väliin ja toivottava selviävänsä hengissä (ja auton pysyvän ehjänä). Aika vekkuli tunne kyllä.

Nyt on hyvä mieli syödä iltapalaa - ruisleipää ja mandariini - ja löhötä sohvalla.

- Maisamainen.