Vuoden 2011 ensimmäinen pohdintakirjoitus...Ja juuri saamamme tiedon mukaan, Ässä on menettänyt ajokorttinsa! :DDDDDDDDDDDDDDDDDDDD Käytän suhteellisen harvoin hymiöitä kirjoituksissani, mutta nyt oli pakko tilanne. Niin sadistinen virne levisi naamalleni, kun luin viestin. Ja kaiken lisäksi Ässä, Edi ja Meesi olivat olleet putkassa huumausaineiden hallussapidosta! En kestä! Mulla repee kohta joku maksa tai jotain!

Harmittaa, että voisin mennä ilkkumaan päin nassua ja kertoa elämän totuuksia, mutta mulla on sen verran itsesuojeluvaistoa, etten tee sitä arvaten, että Ässä on tällä hetkellä varmasti melko kyrpä otsassa ja silloin sen on todella arvaamaton. Se oli kuulemma saanut kahden päivän aikana kahdet sakot ja sitten sillä oli rästissä vielä yksi sakko (samasta kuin mulla hahahahaha), joten se oli siinä. Uskon silti, että Ässä saa korttinsa takaisin ennen mua. Väliäkö sillä, nyt naurattaa!

Niin se pohdintakirjoitus...Onpahan muuten hyvin rinnastettavissa tähän korttiepisodiin. Mä mietin, kun ihmiset sanoo, että olen muuttunut. Nämä mut pisimpään tunteneet. Sanoo, etteivät tunne mua enää, että olen muuttunut ihan järjettömäksi, kriminaaliksi, etten tiedä enää missä mennään. Mutta onko se muutos paha? Muistelkaas vaan millanen nössykkä olin yläasteella. Tai no en nyt nössykkä, mutta kuitenkin. Paljon angstia, kapinaa ja vihaa sisällä, ulospäin näkyi ainoastaan kiltti naapurintyttö, joka on katsonut liikaa toimintaleffoja, joka kuvitteli olevansa todella kova ja ilkeä. Ehkä mä vapautin sen ulos itsestäni, kun muutin Nummelaan. Päätin, että loppuu se maahanpolkeminen ja ylitseasteleminen. Että mullakin on sananvapaus ja että mä olen vahvempi kuin mitä ihmiset olettaa. No, en mä heikko ole, mutta en vahvakaan. Välillä tulee hetkiä, jolloin olen hauras ja valmis tekemään mitä vaan. Eiköhän se huomata viiden vuoden kierteellä, jossa Hackmann näyttelee suurta osaa.

Mutta nyt, mä tunnen eläväni. Olen asunut täällä puolitoista vuotta. Nummelaan tullessani sain muutaman hyvän kaverin. Nyt, mulla on neljäkymmentä uutta kaveria. On totta, että käytökseni on välillä holtintonta, mutta tarvitseeko sitä aina olla niin helvetin järkevä ja noudattaa universumin lakeja. Mistä niitä eläviä legendoja syntyy, jos ei eletystä elämästä? En tarkoita, että pitäisi mennä ääripäähän ja tappaa joku, mutta kyllä mä haluan kerätä itselleni muistoja, joita jälkeenpäin nauraa ja miettii, kuinka hölmö sitä olikaan. Niin se mutsikin on alkanut raottamaan omia lukittuja kaappejaan. Parisen vuotta sitten sain kuulla, että se on saanut porttikiellon baariin - eikä se ollut eka kerta. Mandi on joskus polttanut pilveä ja pyörinyt ties missä jengeissä. Niin just, Mandi! Mun nössö sisareni, joka ei osaa sanoa vastaan natsimiehelleen! Luoja tietää, mitä kaikkea Kimi on tehnyt. Se ei paljon niistä puhele. Kummasti ihmisillä on kuitenkin tarve arvostella mun tekemisiä. Siksi mä suojelen niitä jättämällä kertomatta yli kolmasosaa asioista. Vastaanotto on ollut sanalla sanoen nihkeä.

Kun kerroin, että tein pienen jekun Topin autoon silloin marraskuussa, mutsi oli varma että joudun vankilaan. Kun kerroin, että haluan kostaa Topin tekemiset ja saada sen jätkän kärsimään, Mandi sanoi, ettei kosto hyödytä mitään (ja itse se olisi silponut mummonsa eksänsä takia). Kun kerroin, että menetin korttini päihtyneenä ajamisesta, Kimi veti hernepellon nenäänsä ja haukkui mut pystyyn. Tähän vielä, kun sanoisin, että haluaisin kokeilla jotain kiellettyä, niin ne veisivät mut hoitoon. Mitä vikaa kokeilussa? Edikin sanoo...miten se nyt sen sanoo..."kokeilusta ei ole mitään haittaa niin kauan kun siitä ei tule riippuvaiseksi." Minä allekirjoitan.

Mutta vasta nyt mä tunnen eläväni. Tiedän, että kaikki tekemiseni eivät ole olleet fiksuimmasta päästä, mutta hauskaa on ollut. Aivan mielettömän hauskaa. Kaikki kiesimiset, läheltäpiti-tilanteet, kisat ja käkkärikäännökset, niissä on ollut jotain hohtoa. Ja nämä viisi päivää, mitä olen himassa istunut, on alkanut muistuttaa edellistä elämääni niin paljon, että ahdistaa.

Tänään piti lähteä ajelemaan, mutta yllätys yllätys ei ole kuskia, joka lähtisi Nummelaan noutamaan ja tuomaan. Suurin osa kuitenkin juo tänään. Huoh, elämä voi olla helvetin vaikeaa, kun ei omista sitä vaaleanpunaista pantteria. Ja Mitsu tuskin lähtisi käyntiin...

Meen mököttää.

- Möksis

P.S "Hän nauraa arvelle, ken ei haavaa tunne." - Shakespeare: Romeo & Julia