Pärjäsin melko hyvin tähän päivään asti. Vasta tänään sorruin suklaaseen. MUTTA, lieventävä asianhaara: söin vain kaksi patukkaa. En siis ostanut levyä. Suklaanosto oli kuitenkin arvattavissa. Koulupäivä oli tänään pitkä ja suhteellisen rankkakin rytmiin tottumattomalle kropalleni, joten hysteerinen sokerivajeeni alkoi ottaa yliotetta melkein heti ruokailun jälkeen. Istuin kiltisti jopa siinä vaiheessa, kun eräs koulukaverini söi vieressä suklaata. Hieman tukalaahan siinä oli, mutta olinpahan ainakin hiljaa. Ellei sitten kukaan kuullut sitä pientä uikutusta...

Muuten kouluunpalaaminen sujui suhteellisen kivuttomasti. Keskiviikkoaamuna heräsin, jos en nyt pirteänä niin reippaasti kuitenkin. Oli kiva nähdä kavereita taas. Pihalla vaihdettiin kuulumisia ja naureskeltiin aran näköisille ykkösille ja muisteltiin ekaa vuotta. Ainoa, mikä häiritsi, oli hormoonihäiriöni, jonka ansiosta hiki valui pitkin naamaa ja aloin melko pian muistuttaa pandaa. Oli pelastettava mitä pelastettavissa oli. Luokkien ilmastointi ei toimi, joten jos opiskelu sinänsä ei ole kuumottavaa niin nyt on.

Ainoastaan tänään oli hieman ongelmallinen päivä, eikä edes ollut perjantai 13 (niin, sehän on huomenna, voi luoja........). Takkuilevan aamun lisäksi Helmi oli kotiinpaluuni kunniaksi järjestänyt kämpän ylösalaisin. Se oli ensimmäistä kertaa hoksannut palmuni ja mullat olivat lattialla. Myös keittiön pöydällä olleet lehdet olivat sopassa mukana PUHTAITA! pyykkejä unohtamatta. Lienee tarpeetonta sanoa, että riemu ei aivan noussut plussan puolelle. Olin raahannut kaupasta yhden painavan kassillisen elintarvikkeita ja kissanhiekkapussin. Olo oli muutenkin nihkeä ja suunnittelin vain viileää suihkua ja jääkylmää vesilasillista.

No, eihän siinä muu auttanut kuin tarttua rikkalapioon. Kyllä muutama ärräpää lensi aika lujaa...Toivon todella, että Helmi kiukuttelee vain siksi, että olin kesän päivisin hänen seuranaan ja ettei palattu takaisin uhmaikään, jolloin olin oikeasti helisemässä. Muuten en tiedä mitä teen. Ei se mutsin luona ihan tällaista tuhoa tehnyt. Siksipä huominen pelottaa aika tavalla...mun tuurilla täällä saattaa olla kaikki remontissa ja sen jälkeen kissa lähtee Timbuktuun suolakaivoksille orjatyövoimaksi. Piste.

No, huomista kauhulla odottaen. Toivottavasti Helmi yllättäisi mut positiivisesti. Saattaahan sen kiukuttelu johtua painostavasta ilmastakin. Tiedä häntä. Osaisipa se puhua. Kysyisin, että mikä helvetti sitä riivaa.

Natsikenraali Brandt kuittaa. Over and out.