Oi vau, nyt mäki saan liittyä näihin treeniblogilaisiin, jotka selostaa pitkän pätkän koirastaan. Ei huolta, en mä tee samanlaista pätkää. Kerron kuitenkin vähän, mitä sain aikaan.

Eilen oli työhaastis ja se meni tosi hyvin. Suomeksi sanottuna sain paikan eli teretulemast joulukuussa ostamaan bussilippuja. Dara oli messissä, tietenkin, en viitsinyt sitä ihan niin pitkäksi aikaa jättää yksin ja kun en tiennyt, kauan mulla oikeasti menee, jos olisin innostunut jäämään jonnekin kahville tms. Enivei, saavuttiin Turkuun hyvissä ajoin ja kävin jaloittelemassa Dumboa linjurin ympäri. Se hösäsi ihan vauhkona pitkin katuja ja mua rupes jo naurattaa, ku yritin saada sitä asettumaan. Nauru loppui lyhyeen, kun vastaan tuli nuori tyttö bichonin kanssa. Vilkaisin Daraa, näin kuinka sen nenä nyrpistyi ja se päästi sellaisen "vöy" äänen. Nyt pointsit Maisalle, olin kerrankin hereillä. Nykäisy hihnasta, "tshht"- ääni ja koira takaisin paikalleen. Tilanne ohi, Dara ennallaan ja matka jatkui. Ihmettelin hiukan Daran reaktiota, kun se ei aikaisemmin ole reagoinut mihinkään koiraan oikeastaan muuta kuin katselemalla. Totesin jälkeenpäin, että se saattoi aistia mielentilani (olin  melgoosen jännittynyt, vaikka yritin hengitellä iisisti) ja kuitenkin melkoinen hälinä ympärillä. Turun linjuri on the mesta!

Vein koiran autoon, jätin ikkunoita auki ja lähdin sisälle. Lyhyen haastattelun jälkeen todettiin, että paikka on minun ja esiteltiin tulevalle ohjaajalle. On se pakko alkaa uskoa, että kaikki eivät minusta pidä, sillä ohjaaja oli vanhempi, hymytön nainen, joka mulkoili mua päästä jalkoihin ja esitti...hmm...ei nyt hyökkääviä, mutta pisteliäitä kysymyksiä. Olisin saanut nyt jo viikonlopuiksi töitä, mutta se ei oikein onnistu, sillä viikonloput menee koulutehtävissä ja rentoutumisessa plus en halua viettää kaikkea vapaa-aikaani äidin luona. Toiseksi, en saa korvattua työviikkoja pois harjoittelusta eli tekisin ns. palkattomasti turhaa työtä.

Oli lämmin päivä ja käytiin äidin työpaikalla viemässä kirppiskamoja. Dara käyttäytyi ihan hyvin, kunnes ovi oli auki ja joku muksu möyri ja mönki siellä lattialla. Dumbbis rupes vähä ärisemää ja haukkumaan ja silloin päätin, että riitti kiitti nyt myö lähdetää kotio syömää ja lenkille. Kotiin päästyä lähdettiin heti autosta lenkille, 3,5 kilsaa karkeasti arvioituna (saattoihan se olla vähemmänkin, tuntui vaan niin pirun pitkältä) ja piilottelin Dartsulle keppiä metsään. Se etsi häntä propellina sen joka kerta ja piiputin sekä itseni että koiran viimeisen kilsan aikana. Oikeasti jouduin puoliksi raahaamaan Daran sisälle, se oli niin kuitti. Litra vettä ja kuukahdus lattialle, mä tein itselleni hernekeittoa ja torkahdin sen jälkeen sohvalle.

Illalla mentiin lyhyempi lenkki ja treenailin siinä samalla. Toimi tosi hyvin, kunnes mokasin ja innostuin kehumaan liikaa. Dara kuumenee hirveän herkästi, pitäisi olla tosi neutri noiden asioiden kanssa ja minä pölkkypää unohdin. No, taas oli kärsivällisyys koetuksella ja päätin treenin lyhyeen paikkamakuuseen ja sitten jatkettiin lenkkiä. Nakersi lievästi. Onneksi on päivä uus...paitsi, etten voi syöttää tolle raksuja, jos sillä on edelleen masu sekaisin -> siitä lisää tuonnempana.

Mua muuten ärsyttää IHAN MIELETTÖMÄSTI mennä ton kanssa iltaisin ulos, kun katuvalot on sammunut. Se viimeinen pissatus on jotain niin järkyttävää, kun se ei meinaa millään mennä ja kaikki äänet ja varjot saa sen olee ihan tikkana. Puhumattakaan perjantaista, kun joka puolella on jotakin. Siinä pitäisi itse olla iisi, mutta vitutuskäyrä nousee aina. Jos se ei mene myöhään illalla asioilleen, se tarkoittaa sitä, että tää herättää mut puoli kuudelta että NYT MENNÄÄN. Mee not likey.

Tänään pikku hörökorva on ollut pipi. Edelliseen lauseeseen viittattuna, heräsin aamuyöstä siihen, että Dara läähätti. Raskaasti. Luulin, että sillä on kuuma, vaikka nukutaan tuuletin päällä ja ikkuna auki. Hetken päästä tunsin, kuinka sänky notkahti. Dara oli puoliksi sängyssä. Hetken aikaa wtf, työnsin sen hiukan kiukkuisena alas, että mitä se tuolla lailla. Dara meni eteiseen ja silloin välähti (se ei mene koskaan yksin eteiseen, ellen mä ole vessassa) ja pomppasin ylös. Housut jalkaan, koira remmiin ja menoks. Se juoksi rappuset niin vauhdilla alas, että oli vetää mut mukanaan. Ulkona ensimmäiselle ruohopläntille (onneksi ojaan ja sus siunaa jos joku olis tullu inisee jotain kakkakasoista, olisin syöttänyt ne vellit sille.) ja...niin...masu pipi.

Kierroksen jälkeen tultiin kotiin, annoin sille vettä ja painuin takaisin petiin. Darakin rauhoittui nukkumaan. Puoli yksitoista sama homma uusiks ja lenkillä se oksensi alkumatkasta. Voihan arse. No, metsässä se vaikutti omalta itseltään (rasittaa muuten sekin, ettei se nykyisin enää mene vapaana niin kuin ennen vaan kyttää koko ajan, heitetäänkö sille jotain. täytyy tehdä pieni palautus) ja nyt se on vaan nukkunut. En todellakaan anna sille ruokaa, jos koko päivä on tämmöistä. Todennäköisesti stressimasu tai sitten se söi jotain sopimatonta, who knows.

Tänään siis ohjelmistossa yksin opettamista. Mulla on onneksi maanantaina vain tunti koulua, sinänsä vituttaa mennä vain tunniksi, mutta se on hyvä harjoitus, koska tiistaina on pitempi päivä. Toisin mä olen jättänyt sen jo pari kertaa yksin, kun olen käynyt autolla ja viemässä roskia ja pyykkituvassa hakemassa pari kolme vaatetta kerralla. Ei mitää ongelmaa. Tänään haen loput pyykit eli se saa olla n. 10 minuuttia yksin ja teen sitä pitkin päivää. Ajattelin käyväni Valtsussa ilman Daraa.

Katsotaan miten homma etenee.

Nyt sinne pyykkäriin.

- M & D.