Maanantai, 9 päivää.

Viikonloppu takana ja jälleen yksi vittumainen arkiviikko odottaa ottajaansa. Olen melko varma, että tämä viikko imee minut kuiviin. Jos maanantaipäivällä, istuessasi yöpaidassa ajattelet, ettei tulevassa viikossa voi tapahtua mitään hyvää, sun on pakko olla oikeassa.

Perjantai oli kuitenkin tosi jees. Olin kuskina, vaikka suunnittelin viettäväni koko illan kotona. Pexi kuitenkin soitti, suorastaan aneli mua kuskiksi, koska Ässän autoon ei mahtunut. Hetken mietittyäni suostuin, pyysin puolen tunnin aikataulun ja painuin suihkuun. Pexi tankkasi auton täyteen. Suunnitelmissa oli ensin lähteä Loppeen, mutta pojat hyytyi Karkkilaan, joten Ruukki kutsui. Heitettyäni pojat baariin menin Krisun autoon, ettei olisi tarvinnut yksin ajella ja nukahdin takapenkille. Loppujen lopuksi olin puoli viiden aikaan kotona, vedin turvat rappusiin ja keräsin aamuyön tunteina kamojani rappukäytävästä. Mitä kaikkea sitä voi selvin päin tehdäkään...

Lauantaikin oli jees. Esko kutsui mut mukaan baariin ja lupasi tarjota kaiken. No helvetti, en mä ilmaiselle alkoholille sano ei. Siihen katkesi lupaava absolutismikausi. Se tosiaan tarjosi. Käytiin Lopessa, Pässissä ja Ruukissa. Mä olin aika kiitettävässä humalassa jo siinä vaiheessa, kun lähdettiin Pässistä. En kaatokännissä, mutta iloisessa laitamyötäisessä kuitenkin. Otin yhden lonkeron ja sen jälkeen totesin, että mä tipahdan. Lusse talutti mut huoneeseen, kyseli että pärjäänkö ja nauroi, kun meinasin heittää naamat vessan eteen.

Siitä se alamäki sitten alkoikin. Alkoholin voimistamana ryhdyin härnäämään miestä. Ensin vain verbaalisesti, mutta lopulta olin sen kainalossa, käsi luontevasti ympärillä. Ja se piirsi kuviota...joka lähti lapasesta...ei onneksi loppuun asti, mutta kyllähän siellä sienimetsässä tuli käytyä ja pari puolukkaakin poimittua. Että oli taas halpa olo. Mutsi on taatusti ylpeä tyttärestään. Miten se tuntuukin sillä hetkellä niin helvetin loistavalta idealta, mutta kun päivä valkenee niin toivoo, ettei olisi koskaan syntynytkään? Luoja...mitähän lauantaista tulee? Ei herrakiesus, silloin ei voi mokata tai mulla ei ole enää mitään asiaa koppini ulkopuolelle!

No, eilen herätessäni siinä puolen päivän pintaan tein klassiset. Nousin hiljaa sängystä, puin päälleni ja tassuttelin kengät kädessä hotellin aulaan. Naksautin oven kiinni perässäni ja nojauduin hetkeksi seinää vasten silmät kiinni. Voi vittu Maisa, sä oot yks iso lu...sitten pudistelin päätäni, solmin kengännauhat kiinni ja lähdin. Toisaalta, olin niin tuutissa, että lähdin väärästä ovesta, meinasin jäädä lukkojen taakse ja kun viimein pääsin kadulle, jota aurinko raiskasi, olin oksentaa. Tasapainottelin tuulessa autoni luokse, istuuduin etupenkille ja lähdin ajamaan. Ei helvetti...toivoin koko ajan, ettei poliisit tule vastaan.

Kotiin päästyäni ensimmäiseksi suihkuun, sitten pizza uuniin, höpöhöpö-ohjelmia telkkarista. Kolmen aikaan olen nukahtanut. Heräsin kuudelta ja luulin, että on aamu. Hetken päästä soi puhelin, Räpä soitti taas kerran. Se on ottanut tavaksi ahdistella vähintään pari kertaa päivässä. Rupesi ottamaan hermoon. Se sanoi, että ne tulee röökille (Krisu, Nita ja Ässä). Taas suihkuun, meikkaamaan ihmisen näköiseksi, kaksi lasia vettä naamaan ja ulos. Päädyttiin Mitsuun, Ässä ajoi ja mä nuokuin etupenkillä. Ässä sanoi olevansa etsintäkuulutettu väärinkäsitysten takia, joten tiemme Karkkilaan oli aika onnistuneesti blokattu. Masuunin kohdalla oli ratsia ja Ahmoonmäessä myös. Pikkuteitä pitkin me sitten tultiin, mä yritin pitää lounaan mahassa ja keskittyä kaikkeen olennaiseen.

Käytiin nappaamassa Dani ja Meesi kyytiin. Sen jälkeen ilmoitin haluavani ruokaa, nimenomaan mättöä, joten Heseen James. Ässä sanoi ottavansa kana-aterian, hymyili mulle nätisti ja minä kirouksia suoltaen maksoin. Se tuli ihan lähelle ja sanoi: "Mä tarjoon sulle sit ku mul on rahaa." Okei. Hyvä. Hienoa. Miten vaan. Ajatus katkesi. Nurkkapöydässä söimme kuin nälkäinen eläinlauma ja loppujen lopuksi kenellekään ei uponnut, mullakin jäi parista haukusta uupumaan, Meesi ei syönyt hampurilaistaan ollenkaan vaan otti mukaan ja Ässä luovutti puolet Räpälle, joka oli ainoa, kenellä ei tehnyt tiukkaa.

Oli hauska ilta, vaikkakin lyhyt. Yhdeksältä Ässä luovutti, mentiin Edin kanssa röökille ja voi luoja, voi pyhä helvetti, miltä se kuulosti! SIIS KUVITELKAA, jätkällä on lähtenyt ääni niin, että se on karhea, matala ja niin seksikäs, että tekee mieli lyödä. Raiskata. Huutaa. En mä tiedä, jotain todella häröä. Meinasin laueta siihen paikkaan. Oikeasti. Anteeksi tämä karkea kielenkäyttöni, mutta kyllä olisi sullakin ollut hame korvissa, jos olisit ollut kuulemassa. En ollut valmistautunut siihen mitenkään henkisesti, kun Edi käveli pihalle kipeästä ulkomuodostaan huolimatta hyvännäköisenä. Tarjosi tupakan ja avasi suunsa. Hallelujaaaaaaa Händelin kymmenääninen kuoro oli taas vauhdissa. Yritä siinä sitten käyttäytyä normaalisti, vaikka kuola valuu, meinaat tukehtua sylkeesti ja riisut sitä silmilläsi ahneesti kuin nälkäkuoleman partaalla. Verkkokalvoillesi lyödään toinen toistaan tökerömpiä kuvia ja asetelmia, päässäsi pyörii likaisia ajatuksia ja ideamalleja, sulta lähtee kuulo ja tajuat vain tuijottavasi miestä kuin itse Jumalaa. Lopuksi nolaat itsesi, koska et ole kuunnellut mitä muut puhuvat ja ne kysyy "Vai mitä Maisa?" Hymyilet vastaukseksi, koska muuta et osaa tehdä. Älykkyysosamääräsi tipahtaa 50 pointsilla.

Minä kun luulin, että olen jättänyt miehen täysin unholaan. Narkolepsiatunne on palannut. Mä olen niin solmussa, umpisolmussa perkele, etten tiedä mistään mitään. Taisin sanoa sen aikaisemmin. Sovitaanko niin, että kukaan ei tuomitse mua nyt, kun en ole kartalla?

Huoh, koulu kutsuu. I'll catch up ya later!