Voihan sunnuntai, se oli ensimmäinen ajatukseni kun heräsin. Tai ehkä ei sittenkään. Ensimmäinen ajatukseni oli: hitto täällä on kuuma. Ei...ensimmäisen ajatukseni täytyi olla: god damned Helmi, voisit sä antaa mun nukkua. Ei se kyllä sekään ollut. Nyt tiedän! Ensimmäinen ajatukseni oli: voi tiistai, tulisitko äkkiä! SE SE OLI!

Syy tämänpäiväiseen kiihkeyteeni on lyhyesti sanottuna ilman kuumuus ja tekemisen puute. Ärsyttää oikein kunnolla tieto siitä, että ranta on tuolla jossain, mutta se on oikea teinihelvetti eikä yksin ole kiva mennä. Etenkin, kun en ole ihan siinä vaaditussa rantakunnossa. Yksin en kehtaisi mennä esittelemään virheitäni.

No, huonomminkin voisi olla. Niin lohdutan itseäni. Se ei kovin paljon auta, mutta jonkin verran. Puhelimeni sentään soi vähän väliä, sekin on iloinen asia. Nessun kanssa yritimme juuri sopia tapaamisestamme. Santtukin oli soittanut perjantaiyöllä. Se olisi halunnut jutella, ei ollut ketään muutakaan ja se tiesi mun kuuntelevan. Mä hölmö en ollut vastannut. Sillä oli melkein tullut ero Kikin kanssa ja se oli jätetty yksin keskelle Turkua. Omatunnossa kolhaisi ja lujaa. Kuulin kyllä, kun puhelin tärisi pöydällä, mutta en vaivautunut nousemaan. Voi kettu. Kaikki tuntuu menevän ristiin.

Juttelin sisarenikin kanssa. Niilläkin on menoa, ovat matkalla Hankoon telttailemaan. Kysyi tietysti kohteliaasti mua mukaan, mutta kieltäydyin. Helmi pärjää yön yksin, mutta en siitä huolimatta ihan luota tohon kissaan. Mielummin odotan tiistaihin, vaikka ikeniä pureskellen.

Kissoista puheenollen...Sarilla on pentuja. Ihan mielettömän suloisia otuksia onkin. Ongelma on vain minä, Helmi, asuntoni ja kaikki muukin siinä samassa. En jaksaisi toista riiviötä, niin ihania kuin ne ovatkin. Helmi vetäisi koko hernepellon sievään nenuunsa. Asuntoni ei ole riittävän vahva pitämään aisoissa kaksi täyshullua pentua. Ja tietysti otamme huomioon kuljetusongelman Tku-Nla välillä. Ei ei ja vielä kerran ei. JOS olisi isompi asunto, niin kyllä. JOS olisi oma auto, niin kyllä. JOS ja JOS ja JOS...olisin rikas porvaripaska, niin ehdottomasti kyllä. Ostaisin koko eläintarhan kämppääni.

Olikohan mulla vielä jotain? Niin ja perjantaina tosiaan olin Sofin kanssa stadissa. Fiksuna tyttönä olin napannut kamalimmat kengät vaatekaapistani ja kantapääni aukesivat jo ensimmäisillä metreillä puhumattakaan siitä, että kävelimme stadin kaduilla ristiin rastiin ja kiersimme tusinan verran vaatekauppoja (terveisiä vaan Sofille <3). Hauskaa kyllä oli, niin kuin aina. En edes muista, koska Sofin kanssa olisi ollut tylsää. Ei varmaan koskaan. Rahaa paloi vähän liikaa, sen totesin, kun kävin katsomassa tilitapahtumiani. No, makarooni on ihan hyvää.

Sitten vielä sellainen juttu, että vituttaa, kun kesäisin telkkarista ei tule MI-TÄÄN järkevää ohjelmaa. Iltaisin olisi ihan kiva istua sohvalla ja katsoa jotain leffaa, niin eikös sieltä tule Star Wars: Episodi 123456789: Kloonien kostoiskun vastaiskun kosto. Jee. Ymmärrän kyllä Tähtien sota-faneja, mut meille tavallisille kuolevaisille voisi keksiä kanssa jotain.

Kiitos, olen puhunut jälleen tarpeettomia.