Vittu ja säga!

Sen lisäksi, että viikonloppuni juoksi suoraan suohon, olen rahaton. Totaalisen perse auki. Köyhempi kuin kirkossa asuva rotta. Pitänee kohta lähteä myymään piparia. Mutta kerron ensin mainiosta pikkujoulustani, jotta kaikki pääsevät pyörittelemään silmiään, dissaamaan arviointikykyni maanrakoon ja arvostelemaan, kuinka harkitsematon olinkaan. No, tehty mikä tehty ja onpahan taas jotain kerrottavaa vanhainkodissa.

Lauantai-ilta. Edi feidasi lupauksensa olla kuskinamme. Ässä hyppäsi rattiin juotuaan kuusi kaljaa. Sen vieressä istui Mufi. Takapenkillä oli Pexi, minä ja Santtu, ensimmäinen ja viimeinen hurmaavassa humalassa. Olin juonut kaljan ja yhden ginipaukun. Ehdin hörppiä puolen litran lonkeron ja pari maistiaista Santun kossukolasta. En ollut humalassa. Olin tavallista hilpeämpi, mutta humala, sitä en tavannut. Ässä ilmoitti haluavansa juoda lisää ja vaihtoi Edin autoon. Minä hyppäsin rattiin ja ajoin kuin pahainen kapinallinen, toisessa kädessä pullo ja toisessa tupakka. Lauloimme, nauroimme ja ajoimme. Ihan nätisti. En ajanut ylinopeutta, hidastin käännöksissä, käytin vilkkua ja turvavyötä. Jokin meni kuitenkin vikaan. Juteltuamme torilla Topin, Nessun, Kikan ja Ekin kanssa poliisit lähtivät peräämme. Puhalluskoe, tulokseksi 0.7 ja kyttikselle tarkkuuskokeisiin. Tulipahan kokeiltua maijan takaboxi. Aika epämukava paikka, ei edes pehmustettuja penkkejä. Tarkkuuskokeessa raja oli 0,22mg/l. Arvatakaa paljon puhalsin? 0,23. Vituttiko? Ei tietenkään. Eihän se mennyt kuin sadasosalla yli. Ajokortti poliisin haltuun, väliaikainen ajokielto, kirje käräjille ja sakkoa.

Olin niin raivona, kun pääsin kyttikseltä ulos, että olisin voinut ampua jonkun. Tiesin heti, että joku oli antanut mut ilmi, koska ajoimme Topin Almeran perässä ja torin risteyksessä oli maija, joka kaarsi välittömästi mun ja takanaolevan auton väliin. Tiesin, että oli oma vikani ja niin edelleen, mutta vitutti silti, että esimerkiksi Ässä, Pexi ja Topi ajavat keskustassa miten sattuu, lunta pöllyttäen, humalassa, ylinopeutta, eikä heille rapsahda ikinä mitään sakkoja. Ässä on ajanut ties miten pitkään kortitta, kahden promillen kännissä. Ja sen kerran, kun satun tekemään arviointivirheen, niin mulle tulee paskaa niskaan. Ei jeesus, että mua vitutti!

Seistessäni torin kulmalla, tupakkaa kiivaasti polttaen, täristen kylmästä ja raivosta, näin Ekin kävelevän mua kohti. Sillä oli vittumainen virne huulilla. Osoitin sitä tupakalla ja sanoin matalalla, melkein viskibassoäänellä: "Ja mä en kaipaa mitään vittuilua, että pidä turpas kiinni." Ei se aikonutkaan vittuilla. Pyysi nähdä kuulustelupaperit ja kommentoi niitä ihan asialliseen sävyyn. Edi ja Ässä tulivat paikalle, kysyivät miten kävi. Selitin lyhyesti. Edi näytti vähän pelokkaalta, kun seisoin Punton vieressä huppu päässä, pitkässä takissa, silmät viiruina, vihaisena ja pettyneenä. Joka kerta mua naurattaa, kun mietin, miten kundit dissaavat lausettani "ette halua nähdä ku mä suutun" ja kun ne sitten näkevät, niin jokainen on aivan hiljaa ja tuskin katsoo edes päin. Ässä kiroili huonoa tuuriani. Kysyin heiltä, olisivatko ihania ja heittäisivät Mitsun huomenna Nummelaan. Pojat lupasi. Topi oli myös omituisen mukava ja tarjoutui viemään mut kotiin. Otin tarjouksen vastaan mielihyvin.

No eilen ei Mitsua kuullut tai näkynyt. Ässä soitti jossain vaiheessa ja hieman takellen kertoi, että se on parkissa Karkkilan S-marketilla. Miksi? Koska Hupu oli pöllinyt avaimet Ässän takintaskusta ja lähtenyt ajamaan. Kännissä. Alaikäisenä. Mä raivostuin aivan totaalisesti. Ässä selitti, että sen piti hakea vain röökiä. Mä huusin, ettei Hupun pitänyt tehdä yhtään mitään mun autoni kanssa voi jumalauta! Ainakin Ässä teki viisaasti ja soitti poliisit sen perään. Jo toistamiseen kytät pysäyttivät autoni ja tällä kertaa sain oikein lahjanauhat ympärille. No, avaimet ovat poliisilla ja niitä olen tänään lähdössä hakemaan. Ässä jalomielisesti lupautui hakemaan mut töistä. Voi että mulla meinaa silti palaa kiinni! Miten vaikeaa on sisäistää yksi lause "älä hävitä avaimia" se tarkoittaa käytännössä samaa kuin "älä anna avaimia humalaiselle lapselle".

Masakin kävi äsken ilkkumassa ja kysymässä onko se totta. Juttu levisi Karkkilassa nopeammin kuin rutto. Se ennätti jopa Turkuun asti, josta Miki soitti. Jumalauta on hienoa olla tunnettu nimi! Saa nähdä, moniko tulee tänään vinoilemaan asiasta, kun saavun Karkkimaan luvattuun satamaan. Ässä sanoi tulevansa kahdentoista jälkeen hakemaan.

Siltikin...VITUTUS ja sen määrä.