"Kato mun silmiini ja kerro mitä sä näät niistä,
näätkö sä beibi että ne rukoilee sun jäämistä."

Voisin ehkä ruveta tiivistämään juttujani, koska käytännössä ne ovat vain puolen sivun mittaisia turhia töherryksiä. Tai no, mun ajatuksia, mutta eikö se periaatteessa ole sama asia? Tällä hetkellä pääni sisällä on sellainen lankakerä, että sen selvittämiseen tarvittaisiin käsitöiden ammattilainen. Sitä paitsi, satun tietämään, että angstejani ja hehkutuksiani on viihdyttävä lukea. Vaikka sitä ei kommenttien määrässä näykään. (oooon pikkulintuja joka oksalla tsirp tsirp ne laulaaaaa...)

Minä siis eilen toteutin aikeeni ja menin Namilaan. Krisu ja Nita tulivat hakemaan joskus kuuden maissa, autossa löyhkäsi vahvasti krapula ja grillisafka. Krisu itsessään oli huvittava ilmestys ja se sanoikin, ettei kovin pitkään ole liikenteessä, kun kaipaa suihkuun niin palavasti, että voisi myydä sielunsa mustalaiselle.

No, eipä se mua haitannut. Pienikin ajelu piristi iltaa, etenkin kun eräs tuli torille. Yksin. Iloisena. Ja niin vastustamattoman söpönä. Ei herrajumala, mä hihkuin itseni eilen luurin läpi Sofille, kun selostin yksityiskohtaisesti - ja taatusti todella puuduttavasti - sunnuntai-iltani kohokohdan. Innostuin siinä sivussa jauhamaan vielä marraskuisista hetkistä, jotka löytyvät kyllä täältäkin. En mä tiedä, olin pitkästä aikaa niin onnellinen, ettei mikään olisi harmittanut. Ei edes se, etten tiedä, onko Edillä juttua Kitin (pöh) tai jonkun muun kanssa. (tuplapöh)

Aloitetaan alusta ja päätetään loppuun.

Päästessämme Namulandiaan koko tienoo oli omituisen hiljainen, Ässänkin Lada oli tyylikkäästi parkissa herran talon edessä. Ketään ei liikkunut missään. Seistiin torilla tupakalla ja pienen, vaihtoehtoisen pohdinnan jälkeen päätin laittaa Edille tekstarin. Lyhyen ja ytimekkään. Viattoman. "Missä meet?" Vastaus tuli melkein heti: "Vihdin kohdilla menos Namilaan."

Pienten säätämisten ja ristiinajamisten jälkeen Edi tuli torille hilpeänä, mutta krapulaisena. Se kailotti jo ennen kuin sai ikkunaa kokonaan auki "Mitä kuuluu?" ja höpötti kaikkea ihan turhanpäiväistä, nauroi paljon ja niin edelleen. Mä käytin miehen hyvää tuulta hyväkseni ja kysyin, voitaisiinko sopia joku katto baari-illan summalle, etten oikeasti joisi vuokrarahojani kurkusta alas. No, Edi lupasi ilkikurisesti virnistellen, että eiköhän se onnistu, jos hän vetää kunnon pohjat. "Ehkä mä armahdan sua sen verran.", se sanoi matalasti. Mä sulan sulan sulan sinne Krisun takapenkille ja huudan sisäisesti: "Eikun rankaise mua, tee ihan mitä vaan!"

Krisukin ihmetteli Edin hyvää päivää ja kysyi, onko se saanut. Edi vastasi ei ja lisäsi "ihan muita juttuja." mitä lienee tarkoittanee. Se tekstasi jonkun kanssa, mutta en yhtään tiedä...mistään mitään, suoraan sanottuna. Kuitenkin se killitti vähän väliä mua silmiin ja hymyili ja nauroi mun jutuille (no kukapa ei). Esimerkkinä pari dialogia, kun kerroin komeasta mahalaskustani baarin eteen ja viestistä äidilleni. Krisu alkoi jotain sönköttämään väliin, Edi sanoi: "Odota hetki, mä kuuntelen tän Maisan jutun loppuun." ja toisessa tilanteessa se puhui puhelimeen ja mä keskeytin juttuni niin se sanoi: "Ihan hetki, sä voit jatkaa kohta."

Ja sitten tuli ilmoitus, joka olisi taatusti pyyhkäissyt koipeni alta ja olisin tehnyt uudestaan tuttavuutta lumihangen kanssa, jos en olisi istunut tukevasti. Höpötin enemmänkin itselleni umpikujaani torstain suhteen (kolme päivää pinkkipantteriin, jei), että ensin pitäisi mennä poliisilaitokselle, tulla takaisin Nummelaan hakemaan Mitsu ja takaisin Karkkilaan.

E: Ai siis Karkkilan poliisilaitokselle?
M: No niin tietenkin, haloo kundi.
E: Monelta sä pääset torstaina?
M: Öö...ööö..yhdeltä.
E: No mä pääsen kahdelta, että jos sä venaat mua tunnin niin mä voin ajaa Mitsun Karkkilaan.

Maisan ilme oli näkemisen arvoinen.
M: Oikeesti vai?
E: No joo joo, miksei.
M: Mä voin heittää sut sitten himaa. (teki mieli sanoa: vitsi sä oot ihana, mut se olisi ollut vähän liikaa...)
E: Sopii.

Hellurei ja hellät tunteet. Voiko joku olla noin herrasmies? Sitten, kun se lähti ajamaan himaan ja me lähdettiin Masuunin kautta Nummelaan, laitoin Kapulle viestiä. Oli pakko saada jakaa riemu jonkun kanssa ja pelkäsin koko ajan, että hymykuopat jättää arvet poskiin. Mä näytin joltain hulluksi tulleelta Jokerilta. Piti vielä yrittää olla iisisti, kun Nita ja Krisu olivat paikalla. Himaan päästessäni loikin pitkin koppia kuin koipensa murtanut balettitanssija ja soitin Sofille.

Ja oletan ja toivon, että saan torstaina ajaa miehen kanssa kahdestaan. Jos Nita tai Krisu rupeaa änkemään kyytiin, niin keksin enemmän tai vähemmän hienovaraisen torjunnan tyyliin "tullaan perässä, menkää edeltä." tai "mun täytyy tehdä pari juttuu himassa." tai jotain. Toivottavasti Krisu päättää tulla juuri silloin autolla, eikä bussilla tai muuten mä todellakin saan seuraa. Kyllä mä jotain siihen hätään nakkaan. Ja sitten tietenkin Edi raahaa jonkun tutun mukanaan ja siihen kosahtaa Maisan hyvä mieli. Otetaas taas yksi askel kerrallaan.

Huoh, luin näitä kirjoituksia läpi ja toistan vihaamani sanaparren: Voi Maisa sun kanssas...miksi kaikki tunteet näyttää kirjoitettuna aina niin naurettavalta ja selostukseni muutenkin joltain -97 teinin ihkuttelulta?

Blaa...vapaapäivä on aika pitkäveteinen. Heräsin puoli viiden aikaan, en enää muista mihin ja valvoin pari tuntia, ennen kuin nukahdin uudestaan.

On muuten mielenkiintoista, kun ei ole rahaa ja tili miinuksella, ruokana keittipussit ja kaurapuuro. Kahvia mustana ja puuro ilman voisilmää. Hyvässä jamassa mennään taas, ei jeesus. Laitoin mutsille viestiä, että jeesaa vähän, koska mun on ihan pakko päästä edes kerran ensi viikolla ajelemaan.

Nyt ei tule enää mitään järkevää. Mä poistun suihkuun.

- Bandiitto.

"In sorrow I speak your name
And my voice mirrors my torment."