Alkuviikko meni ihan mainiosti ja perjantaita kohden ollaan tarvottu side silmillä aina vain syvemmälle suohon. Että ihmistä kykenee vituttamaan. Muutama pieni asia BANG niistä tulee yksi iso asia ja sitten juostaan pitkin yksiön seiniä ja mietitään, mitä helvettiä sitä pitäisi tehdä tai sanoa.

Kaiken lisäksi heräsin tänään tuntia liian aikaisin. Huomasin äsken, kun vilkaisin lukujärjestystä. Kello yhdeksään. Ei jumalauta. Onneksi vilkaisin tai muuten olisitte nähneet räkäisen hilpeän koululaisen seisomassa aulassa - tai pahimmassa tapauksessa väärän luokan edessä - ja ihmettelemässä, missä kaikki muut ovat. Ja sen jälkeen olisi alkanut puhelin laulaa.

No, onpahan kerrankin aikaa meikata ja laittaa hiukset. Toisaalta tuhraan nytkin minuutteja kirjoittamalla blogiini, mutta väliäkö tuolla. Ketä varten mun pitäisi laittautua? Eilen tuli sellaisia juttuja ilmi, että oli taas keskustelut ajankohtaisia. En kuitenkaan suostunut puhumaan. Pisteet mulle.

Kuudes aistini on pettämätön, ainakin useimmissa tapauksissa. Eilen, lähtiessämme Mitsun kanssa kohti Karkkilaa, tuli kummallinen olo. Käännyin Krisun puoleen ja sanoin: "Tieks, mulle tuli olo, etten saakaan sitä korttia tänään." Oikeassa olin. Viimeinen voimassaolopäivä oli eilen. Istuin kyttiksellä puoli tuntia venaamassa faksia ja sitten en saanutkaan sitä. Joo, kiitos näkemiin ja aivan raivona pihalle. Siellä mä sitten huusin, istuin Krisun takapenkille, pummin Meesiltä tupakan ja raivosin lisää. Oli muuten pojat aika hiljaisia.

Nyt myönnän jotain ja kukaan ei tule ilkkumaan jälkeenpäin. Oikeudenpäätöksessä lukee viimeinen voimassaolopäivä. Mä taisin lukea sen niin hypetyksessä, että luin väärin. Olisihan se pitänyt arvata. Mutta kun jotain oikein odottaa, pikkusanat unohtuu välistä. Tänään sitten uudestaan ja jos sitä korttia ei syystä tai toisesta tänäänkään ilmesty lapaseen, niin helvetti jäätyy. Mä haluan jonkinnäköisen lapun, että saan ajaa sitä purkkia, perkele! Hukkaisivat vielä sen niin kaikki menisi oikein täydellisesti nappiin.

Joo. Ja eilen myös kilahdin Nitalle. Mä tulin kipeäksi ja päätä särki melkein koko ajan. Olo oli tosi venynyt ja olisin halunnut nukkumaan. Nuokuin tunnilla, enkä jaksanut keskittyä. Toisen tunnin jälkeen Krisu ja Kiki pitivät jälleen kerran jonkinnäköisen parisuhdekeskustelun ja Nita arvattavasti otti liekkiä. Silloin mua alkoi kypsyttää sen nau'unta.

"Vittu mua ottaa päähän toi sun kitinäs! Voisit sä yhden päivän verran olla puhumatta asiasta?"

No, äänensävynihän ei prinsessaa miellyttänyt ja siellä me sitten huudeltiin toisillemme keskellä täpötäyttä koulun aulaa. Mä en vaan jaksa joka päivä kuunnella kuka sanoi mitä, miksi sanoi, miksi ne tekee noin, tekeekö se noin, voi helvetti mitä seuraavaksi tapahtuu? Ei mua kiinnosta, mä olen niin helvetin caput ton asian vatvomisen suhteen. Kaksi viikkoa, melkein tauotta kuunnellut vikinää ensin Kitin, sitten Krisun ja lopuksi Nitan puolelta. Jälkimmäiseltä aina kun jäädään kahdestaan tai satun eksymään Krisun kanssa keskenään jonnekkin päin maailmaa. Sen jälkeen tulee tenttaus. Mitä se sanoi? Sanoiko se jotain? Ja yksityiskohtainen selostus vaaditaan.

Ja jotta päiväni ei olisi ollut liian täydellinen, Edi istuutui viereeni ruokalassa ja alkoi kisuttaa Nitaa. Se kysyi multa, oliko Nita tulossa Karkkilaan ja muutenkin kuittaili sille koko ajan. En mä tiedä, rupesi vain vituttamaan. Mitä ihmettä ne kaikki näkee siinä ihmisessä? Mulle ei tässä mielentilassa tule mieleen muuta kuin Fintelligensin Rotko.

Voi olla, että heitti läpällä, niin kuin sanoin en tosiaan ole perillä jätkän mielenliikkeistä. Toisaalta, eilen kun käytiin viemässä Lada Ässän faijalle korjaukseen, jäin Räpän kanssa kahdestaan autoon ja ihan muina hiirinä kysyin: "Hei onks muuten Kitillä ja Edillä jotain juttua?" Räpä paljasti itsensä heti. Se ei vastannut vaan heitti: "Miten niin?"
"Eikun kaikki siitä puhuu.", vastasin ympäripyöreästi ja hämmästelin omia näyttelijän taitojani. Tasapainottelen nuoralla ja odotan koska putoan, mutta siinä mä vain hymyilin.
"No olihan ne Pexin bileissä nuoleskellu ja kai niillä jotain säätöä on, tuskin mitään elämää suurempaa."

Touche. Tulihan se sieltä. Kuudes aistini on pettämätön. Hassu sanavalinta, nimenomaan elämää suurempaa. Oikein jättimammutti kokoa itse asiassa. Sain siinäkin mökötyskohtauksen, mutta maltoin siihen asti, että Ässä ja Meesi pääsivät autoon.

Muuten oli kyllä kiva ilta, Ässä kuskina ja ajeltiin ympäri Karkkilaa. Juteltiin kaikennäköistä enemmän ja vähemmän ajankohtaista. Oli ihana vaihtelu istua välillä omassa, lämpimässä autossa kuuntelemassa poikien juttuja kuin istua jääkylmän Nissanin takapenkillä kuuntelemassa vikinää, kitinää ja spekulaatiota. Etenkin, kun olen hengannut Krisun ja Nitan kanssa pari viikkoa putkeen. Koulussa, koulun jälkeen, joka ikinen päivä. Ja koko sen pari viikkoa "valivalivalia", aamusta iltaan ja yöhön. Vähemmästäkin alkaa käpy mustua. Ai että! Älkää ymmärtäkö väärin, mielellänihän mä muiden ongelmia kuuntelen ja autan jos voin, mutta liika on liikaa. Sitä paitsi, en mäkään tiedä kaikkea ja jos kaipaa jotain jeesausta tunneasioihin niin miten olis, jos kysyisit suoraan asianomaiselta etkä sen parhaalta ystävältä? Inhoan olla välikäsi ja tulkki.

Eilenkin, kun kuulin erään aika rajun jutun istuessani Mitsussa ja Nita tuli myöhemmin paikalle, kuuli vain osan niin heti alkoi tenttaus. Mä sanoin, etten kerro, koska en tiedä voiko siitä puhua. Se vastasi, että kuulee sen joka tapauksessa muualta. No, mihin se mua sitten tarvii? Mä napitin suuni kiinni ja vastailin yksitavuisesti. Kyllä se hieman onnistui tietoja onkimaan, mutta ei mitään kovin tärkeää.

Tänään olen sadomasokistinen (vain tänään, haha) ja istun kuskin penkillä. Kyytiin ovat tällä hetkellä tulossa Nita ja Jopo. Tiedättekö, mikä valta on, kun saatan sanoa mitä kuunnellaan, kuka tulee kyytiin ja kenet vien mihinkin. Nitahan nyt hieman karsastaa erästä Laraa, jonka kanssa hengailimme pari päivää ja joka on/oli kusessa Krisuun. Nita ei sitä enää nykyisin kyytiin halua, mutta onhan se munkin kaveri ja mä päätän tuleeko se kyytiin. Mua vituttaa Nitan pompotus. Mitä kuunnellaan, mihin mennään vai mennäänkö ollenkaan. Neiti saa lähteä kävelemään, jos vikinä rupeaa menemään neliviivaselle cee tasolle. Mä olen koko viikon venannut sitä hetkeä, että saan päättää. Oikea Führer, muhaha.

Nyt voisin lähteä kuivaamaan hiukset ja meikkaamaan itseäni ihmisen näköiseksi. Kahdentoista jälkeen pinkki pantteri ON lompakossani ja sitten käyn noutamassa Ässältä autoni. Se tarjoutui jopa ostamaan sen eilen. Kovasti ne Mitsua dissaa, mutta kaikki siitä tykkää. Meesi kehui takapenkkien mukavuutta, pojat yhteen ääneen subin toimivuutta, Ässä ajon helppoutta, Räpä auton lämpöä jne. Eihän se kaunein kedon kukkanen ole, mutta kukkiihan se perunakin.

Dodii, hauskoja viikonloppuja kaikille!

- M. Bandidas

P.S "Todellakin!" :D