Kortiton ihminen ilmoittautuu! Voin kertoa, että tämä tilanne raastaa hermojani oikein kunnolla. Tiedän, että Mitsu seisoo pihassa kiltisti kuin pieni terrieri, mutta mulla ei ole oikeutta ajaa sillä. Ja tuurini tuntien, jos lähtisin ajamaan, poliisit olisivat alta nanosekunnin perässäni ja kortin takaisinsaanti siirtyisi hamaan tulevaisuuteen. Ja siinä vaiheessa kuppi kellahtaisi kokonaan nurin.

Eilinen päivä oli kyllä melkoisen pitkäveteinen, kun vietin kotona aikaa. Lähdin töistä tasan varttia vaille kolme, kävin ruokakaupan kautta, tein itselleni vaatimattoman opiskelijapäivällisen, makasin sängyssä ja luin vanhoja naistenlehtiä, vilkuilin kelloa ja totesin sen kuluvan liian hitaasti. Tuntui kuin sekuntiviisari olisi jämähtänyt kellotauluun. Puoli seitsemän soitti Hepu ja kuulumisten vaihdossa kului yli tunti. Sitten soitin Roselle, jonka kanssa vierähti toinen tunti. Yhtäkkiä huomasin, että telkkariohjelmat olivat alkaneet ja saatoin käynnistää nukkumaanmenorituaalini, johon kuuluu iltapalan teko (kaksi ruisleipää ja kaakao tai tee) kasvojen ja hampaiden pesu, yöpaidan vaihto, sängyn purkaminen yökuntoon, valojen sammuttelu ja ison vesilasin haku yöpöydälle. Tylsistyttävää lukea? Voipi olla. Halusin kuitenkin jakaa tämän tiedon kanssanne. Koska istun jälleen toimistoni natisevalla tuolilla, tuijottamassa kelloon ja odottamassa, että viisarit liikkuisivat vähän nopeammin. Eihän aika tottele mua.

Maanantaina käytiin hakemassa avaimet. Ässä tuli herrasmiehenä mukaan ja istui kanssani Karkkilan poliisilaitoksen penkeillä. Juteltiin siinä kaikennäköstä, pääasiassa paskanpuhumisesta ja siitä, etten ole kuuleman mukaan Nessun ja Topin suuressa suosiossa (vitut siitä, niillä ei ole varaa sanoa yhtään mitään) ja ettei kumpikaan heistä oikein pidä musta. Mä vastasin, että mulle on yksi lysti niin kauan, kun ei rupea perättömiä juoruja levittämään tai muutenkaan mitään yksityisasioitani. Koska minäkin olen pitänyt suuni kiinni ja aion jatkossakin pitää. Olen sitä mieltä, että kaikista ei tarvitse pitää, mutta kaikkien kanssa täytyy tulla toimeen. Ja jos olen heidän mielestään hirveä ämmä, niin so be it. Tiedän olevani kylmempi kuin elokuussa, mutta eiköhän mulla ole pätevä syykin siihen. Ja miksi en saisi hankkia uusia kavereita, joiden kanssa viettää aikaa? Ässästä sun muista en ole koskaan puhunut pahaa sanaa. Ainakaan tietääkseni tai muistaakseni. Sen sanoin Ässällekin.

Ja tyynen rauhallisesti totesin, etteivät Nessun tai Topinkaan osakkeet missään pilvissä lentele tämän kaveriporukan keskellä. Kyllä me heidän kanssaan puhutaan ja nauretaan, mutta silti selän takana käy välillä sellainen supina, että heikompaa hirvittää. Miten se Ässä kommentoikaan? "Topissa ei muuta vikaa, muuta ku että se on niin vitun tyhmä." Oikeassahan se oli. Topi on itsekäs. Ja se on fakta, ei paskapuhe.

No kuitenkin. Maanantaina päädyttiin ajelemaan Mitsun kanssa, koska Ässällä ei ollut bensaa tai rahaa ja se oli joka tapauksessa luvannut heittää mut kotiin. Ajeltiin ensin kahdestaan, mutta sitten Räpä ja Pexi hyppäsivät kyytiin. Joskus viiden aikaan lähdettiin ajamaan Nummelaan Edin Punton vahvistuksella. Kiittelin poikia avusta ja sanoin ilmoittelevani koska haluan Karkkilaan. Koska en todellakaan kestäisi koko viikkoa yksin Nummelassa. Ässä sanoi ymmärtävänsä.

Eilen soitin ja kysyin hengaisivatko he kanssani, jos hommaisin itselleni kyydin edestakaisin. Ässä lupasi ja yllätyksekseni heitti, että voisivat tulla hakemaan pientä bensarahaa vastaan. Pienen epäröimisen jälkeen myönnyin ja sanoin, etten kovin paljon kykenisi avustamaan, koska itsekin olen melko caput rahojen suhteen. Ässällä toisin on vielä huonompi tilanne. Melkein sääliksi käy. Vain melkein, olenhan sadistinen narttu - ja kind of pidän siitä olotilasta. Kukaan ei astu varpaille ilman seuraamuksia.

Siitä puheenollen. Kundien kanssa tuli puhuttua lauantain tapahtumista ja suurin osa on sitä mieltä, että se oli Topi tai joku sieltä autosta, joka ne poliisit perääni soitti. Itsekin varmistuin asiasta, kun eilen istuin duunissa laskemassa laskujen summia. Tajusin äkkiä erään Ekin kysymyksen torilla. "Ajatteko perässä?" Niin mitätön ja viaton kysymys. Loppujen lopuksi tajusin koko kuvion. Ajoimme heidän perässään reitin, joka lähti torilta ja vei poliisilaitoksen ohi, josta maija mut nappasi. En tiedä, olenko jotenkin draamanhakuinen ja näen tilanteita siellä, missä niitä ei ole, mutta kieltämättä jotenkin epäilyttävä tilanne. Plus Ekin ja Topin hysteeriset puolustuspuheet ja kertomukset kaverien kavereista, joille oli käynyt samalla tavalla.

Toisin Topi oli käynyt Santulle jo vinkumassa, että miksi se olisi mut käräyttänyt. Yksi, koska et pidä minusta. Kaksi, koska inhoat sitä, etten jäänyt vinkumaan perääsi (miehinen itsetunto, u know). Kolme, koska inhoat sitä, että itsenäistyin enkä tarvinnut autoasi vaan sain muita kavereita, joiden kanssa viettää aikaa. Neljä, että sait mut pois Karkkimaan valtakunnasta. Luettelenko lisää?

Niinhän se luuli. Totta on se, etten pääse Karkkilaan enää niin usein kuin haluaisin, mutta poissa en aio pysyä. Mullahan on kavereita siellä. Ja kaikki heistä ovat poikia. Jotenkin en luota enää tyttöihin niin paljon ja kundienkin kanssa olen ruvennut varovaiseksi. Mutta heidän kanssaan on hauskempaa. Miehet on niin paljon suorempia ja rehellisempiä. Ne sanoo mitä sylki suuhun tuo ja nauraa päälle. Kevyttä kenttävittuilua, niin sanoakseni.

Anyway, Ässän ja muiden kanssa on ollut tosi mukavaa. Olen edelleen epäluuloinen ja vainoharhainen ja mulla on koko ajan olo, että ne vain esittävät ja oikeasti puukottavat mua selkään jatkuvalla syötöllä. Siksi olenkin varovainen puheissani ja teoissani. Yritän vähentää oman itseni esilletuomista. En sano, että esittäisin muuta kuin olen, mutta pienensin alter egoni tarvetta puskea itsensä kuuluviin. Tai ainakin yritän.

Kello on vasta varttia vaille kaksi. Tunti tyhjäntoimitusta edessä. Se on hassua, kun nuori ihminen toivoo saavansa töitä. Mutta kun inhoan seinille tuijottelua ja kun ei ole tekemistä. Ei sitä koko ajan tarvitsekaan olla, mutta joka ainoa iltapäivä on sama juttu muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Kaksi viimeistä tuntia kuluu aivan törkeän hitaasti.

Olikohan mulla vielä jotain? Ai niin ja maanantaina Mitsun antennin ympärillä oli söpö lahjanauha poliisien toimesta. "Poliisin takavarikoima" nauha liehui tuulessa kuin viiri. Otin sen muistoksi. Niin ja tällä hetkellä Mitsu on Masalla lainassa, kun se sitä niin nätisti pyysi, maksaa bensat (ja kaiken mitä mällää) ja sanoi vielä, että voidaan ruokiksella käydä heittämässä nopea NLA-munkki, jotta näen miten hän ajaa. No ihan asiallisestihan mies ajoi, osaksi varmaan siksi että oli niin helvetin liukasta ja osaksi siksi että sekunnissa hysteeriseksi ja aggressiiviseksi muuttuva pesukarhu istui vierellä.

Dodiin, katsellaan taas!

- Manna

P.S "Hieno mies!"